Firefighter Company Oy

Firefighter Company Oy
Blogin sponsorina toimii Firefighter Oy

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

The big fish still waiting us

Kesäloma alkaa taittumaan jo yli puolivälin. Kohta täytyy alkaa orientautumaan töihin paluuseen. Onneksi kuitenkin on vielä parisen viikkoa aikaa lepäillä.
Levännyt todellakin olen:) Aamuisin on tullut heräiltyä vähän ennen 10. Se on luksusta minulle, joka ei koskaan voi nukkua liikaa.
                    "Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun nukkuu kunnolla"
                                "...Ja sama kuin tiliä ylittäisi kun valvoo liikaa" 
Olen onnistunut irroittautumaan töistäni aika mukavasti. Työasiat ei juurikaan päätäni vaivaa. En edes tiedä mikä viikonpäivä on milloinkin menossa...
Päivät kuluu perheen kanssa ja kaikkea mukavaa on tullut touhuttua. Kevitin kanssa meillä on menossa kalastusbuumi. Ollaan monena aamuna jo ennen kukonlaulua oltu vetämässä uistinta järvenselällä.
Tuloksena kuitenkin vain muutama hauki, isoja ahvenia ja kuha. "se iso kala odottaa meitä"


Saalis :)



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Host isänä

3 viikkoa perheeseemme on kuulunut 18-vuotias nuorimies Yhdysvalloista.

Kesävaihtarimme jakaa kanssamme arkea n.7 viikkoa. Itseäni jännitti jonkin verran vaihto-oppilaan tulo perheeseemme. Päässäni pyöri muutamia ajatuksia: Kuinka pärjäämme nuoren kanssa? Pystymmekö järjestämään hänelle ikäistänsä seuraa? Kuinka arki alkaa sujua kun perheeseen tulee uusijäsen ja joka ei puhu sanaakaan suomea?

Alkuun tuntui, että omat lapset olivat todella ärsyttäviä, koska molemmat halusivat olla huomion keskipisteenä. Tottakai se, että lapset ei ymmärrä yhtään vierastakieltä, turhauttaa niitä. Muutamalla itkuraivarilla ja kiukuttelulla siitä kuitenkin selvittiin. Onhan uuden perheenjäsenen tulo iso muutos.

Kokemus on ollut tähän saakka tosi hyvä. Meille on valikoitunut tosi mukava ja reipas nuorimies. Monenlaista on mukavaa ollaan tehty ja monet naurut naurettu. Olemme saaneet tutustua intialaiseen ruokaan ja sen tulisuuteen. Aivan turhaan murehdittiin siitä, että löytääkö Kevit itselleen ystäviä. Pari päivää ja kaveriverkosto alkoi jo kehittymään. Nyt puhelin piippailee vähänväliä ja tapaamisia sovitaan melkein päivittäin. 

Omat fiilikset on hyvät, tulen mainiosti toimeen Kevitin kanssa :) Ja vaikka tuo englanninkieli ei ole minulla edelleenkään kovinkaan vahva niin tulemme silti loistavasti juttuun. Yhteisenä harrastuksena meillä on ollut kuntosali ja kalastus. 3 viikkoa on mennyt tosi nopeasti ja nyt ollaan jo puolessa välissä vaihtoa.
Minulle alkaa tulemaan tunne, että meille jää kova ikävä kun Kevit matkustaa takaisin kotiinsa.



perjantai 19. heinäkuuta 2013

Highway or my way

Tässä sitä istuskellaan kesälomalla koneen äärellä.

Kohta on se hetki kun vaihtoni Floridan Jacksonvillessä alkaa. Aika tuntuu menevän tosi nopeasti, päivät ja kuukaudet vain vilistävät. Pakko tunnustaa, nyt alkaa jo vähän jännittämään...

Vaihtoprojektin myötä on vielä joitain asioita jotka täytyy laittaa järjestykseen. Olenkin saanut jo tilattua perheellemme lentoliput loppuvuodeksi. Ja nyt on kova mietintä siitä mistä ja millaisen "kiesin" eli kulkupelin meille vuokraan. Vaihtoehtoja on paljon ja haluaisin tietenkin hyvän ja halvan auton... siis kaksi autoa. :)

Jacksonvillen asunnonvuokraus on edelleen vaiheessa. Ohjaajani paloasemalta ei halunnut suositella asuntoa jota jo pidimme miltei varmana. Joten olemme siis asunnon suhteen lähtökuopissa. Syy miksei Jason voinut suositella asuntoa oli se, että talo on vilkkaan highwayn varrella ja alueella on paljon vuokralaisia.
Eli siis alue on ilmeisen rauhaton. Pääasia on kuitenkin se, että olemme turvallisella ja hyvällä alueella,
ja siitä en halua tinkiä.
Jason onkin nyt luvannut auttaa meitä asunnon etsimisessä. On todella hyvä, että joku paikallinen etsii asuntoa, koska tottakai hän jos joku tuntee oman kaupunkinsa ja sen eri asuinalueet.




perjantai 12. heinäkuuta 2013

"Ei koskaan kahta samanlaista päivää"

Nyt Täytyy tehdä tilannepäivitys, kun kerran selvittiin Vihtavuoren tehtailta hengissä kotiin.
Kaikki on varmasti kuullut ja lukenut kyseisestä vaaratilanteesta.

http://yle.fi/uutiset/laukaan_vihtavuoressa_jalleen_rajahdysvaara/6726111

Tosiaan Keskiviikko 10.7.2013 oli sellainen perinteinen työvuoro palokunnassa. Eli sanonta;

"Ei koskaan kahta samanlaista päivää"

...toteutui taas tässä työvuorossa.
Näin jälkikäteen tilannetta mietittyään tajuaa miten ohuella tämä meidän palomiesten henkikulta on.
Vaikkakin Theodor-robotti onkin kova tyyppi, silti vielä meille maan matosillekin jäi vielä työnsarkaa savuavan räjähdekontin välittömään läheisyyteen. Kyllä siinä kieltämättä pieni pelko mahdollisesta räjähdyksestä hiipi kypärän sisään. Sitten kun miettii omaa palkkausta, niin väkisinkin alkaa naurattaa!
Tälläisellä rahalla minä asetan itseni aina niin tarvittaessa mihin tahansa vaaraan!?!
Onko järkeä???
Uutisia katseltuani ja lehtiä luettua, mietinkin oliko kaikki vain pelkkää jännittävää unta?
Koska sanallakaan ei uutisoinnissa mainottu niistä n. 10 palomiehestä jotka käryävää konttia siirteli.
No, ei tässä omaa lärviä lehtikuviin kaipaa. Medialla on kova voima ja media kertoo asiat niin kuin ne halutaan kerrottavan.
Loppu hyvin kaikki hyvin, pahin ei tapahtunut ja minulla alkaa loma huomisaamuna.

Hyvää kesää kaikille! :)