Pelastusopiston pääsykokeet

Danng!!
Fiilis on nyt todella helpottunut kun testi on takana päin.:)

Maanantai aamuna alkoi pääsykokeet Pelastusopistolla, jännitin aikalailla, etenkin tuota Cooperin-testiä.
Pääsykokeisiin oli valittu 31 hakijaa, mutta paikalle saapuikin vain 26 hakijaa. Ilmapiiri hakijoiden keskuudessa oli loistava, toinen toisiaan kannustaen rimpuilimme Cooperin läpi. Juoksu tapahtui kolmessa erässä Kuopiohallin rutikuivassa ilmatilassa.
Ryhmämme aloitti juoksun noin 3000m vauhdilla ja se oli koitua minulle kohtaloksi. Pakko sanoa, ettei koskaan ole tuntunut juokseminen niin pahalta kuin nyt tuntui. Muutaman kierroksen jälkeen kieli tarttui jo kitalakeen ja henki ei tuntunut kulkevan milläänlailla. Oli siis pakko jättäytyä nopeimpien kelkasta hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä. Pari vikaa kierrosta mietin, -en jaksa, lopetan! Päässäni takoi vain ajatus: -Pysähdyn, -enhän pysähdy!, -pysähdyn, -enhän pysähdy!
Viimeinen kierros oli minulle totaalinen "Black Out", vedin aivan sumussa. Olo oli kuin olisin joku taivaanvanha kilpahevonen, jolta roikkui noin 30 cm pitkät limat suupielestä ja henki vinkui niin, että se kuului varmasti Puijonlaaksoon saakka. Edelläni juoksevan kaverin kantapäät vilkkui vain silmissäni. Vierelläni juoksi seuraavan ryhmän juoksia kannustamassa minua jaksamaan maaliin saakka. Maaliin tullessani jäin makaamaan lämpimälle tartaanille henkihieverissä. Olin ikionnellinen, mutten päässyt ylös vaikka olisin halunnut. Pyörrytti ja huimasi niin, että oli pakko nostaa jalat kohti Kuopiohallin savunpoistoluukkuja. Hetken aikaa huilailtuani pääsin tolpilleni ja lähdin hoipertelemaan kohti muuta ryhmää.
Yhtä lukuunottamatta kaikki hakijat pääsivät tuon 2600m rajan yli. Ryhmämme pieneni siis 25 hakijaan.

Suihkun jälkeen palasimme opistolle tekemään kirjallista koetta. Olin valmistautunut tuohon kokeeseen viimeiset pari kuukautta. Tärppini osui mielestäni aika hyvin. Olin siis lukenut juuri niitä asioita joita kokeessa kysyttiin. -Kiitos Janne! Testit jatkuivat psykologin osiolla, piirtämistä, laskuja, päättelyä, kirjoittamista ja lopuksi persoonatesti. Pakko tunnustaa, että herne pyöri pääkopassa niin paljon, että klo18, kun testaus loppui oli pakko ottaa buranaa pääkipua helpottamaan.

Majotuin kurssihotellilla, jossa ei tarvinnut paljon sängyssä pyöriä kun uni otti selkävoiton.
Seuraavana aamuna testit jatkuivat ryhmä- ja psykologin haastattelun merkeissä. Kaikilla meillä oli hyvä meininki ja ilmapiiri oli rento, mukavaa sakkia. Testin päätteeksi toivotimme toisillemme hyvää kotimatkaa ja nähdään mahdollisesti syksyllä.

-Toivottavasti, ajattelin.

Juhannusviikolla selviää, nähdäänkö vai ei.

Airbus Defense and Space -mannekiini :)

Käykääpä lukemassa alla olevasta linkistä haastatteluni alan lehdessä. :)

VIRVE-valmista Airbus Defence and Space –yhtiön asiakaslehdessä oli artikkeli suomalaisen palomiehen kokemuksista USAssa ja miten viestintätavat eroavat =D

http://www.keytouch.info/UserFiles/keytouch/itemimages/Key%20Touch_2_2014_WEB.pdf

Pari päivää ennen pääsykoetta

Tämä kevät kulminoituu tulevan viikon maanantaille ja tiistaille. Silloin otetaan miehestä mittaa Pelastusopiston, alipäällystökurssin pääsykokeissa. 

Tiukoille menee kuten arvelinkin, nimittäin tuon juoksuosion kanssa. On samanlainen fiilis onnistumisestani kuin seuraisi Leijonien otteita Minskissä. Todellista rämpimistä alkusarjassa ja hirveällä munkilla välieriin. 

Mutta näinhän se on, sitten kun pelit on pelattu niin katsotaan mille palkintopallille se riittää. 

Cooperissa ei kylläkään tuurilla pääse kovinkaan pitkälle. 

Kävin vielä tänään kokeilemassa mikä Cooper-kuntoni on. Ja ei enempää eikä vähempää kuin just tuo maaginen 2600m ja vielä jäi 15 sekkaa jäljelle, ei siis tiukkaakaan. 😄 

Pääsykokeissahan on siis paljon muutakin kuin pelkkä juoksu. -kirjallinen koe, psykologintestauksia, ryhmätöitä, jne...

Raskaat pari päivää tiedossa Kuopiossa, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo!

Läskit lenkille ja riu`ut salille

Nyt kun tätä Cooperin-testiä on treenaillut verenmaku suussa vesisateessa. Valtava tuska vaivaa sääriluitani, penikkatauti siellä kolottelee. Mitäpä muutakaan voi odottaa 12 vuoden juoksemattomuuden jälkeen.
Joka kerta tulee mietittyä sitä, että miksi moinen testi on ylipäätään pääsykokeissa ja vieläpä karsivana osiona?!?

Ei sillä, että minulla olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia juoksun kanssa, mutta silti, -miksi?
Mitä tämä kyseinen testi loppujen lopuksi mittaa? Motivaatiotako?
Ymmärtäisin paremmin, että hakijan tulisi olla savusukelluskelpoinen ja vuosittaiset testit pelastuslaitoksella tulisi olla hyväksytysti suoritettu. Alipäällystökurssin pääsykokeita ei tule verrata pelastajan pääsykokeisiin. Itse ajattelen, että AP-kurssi on jonkinlainen urapolku ratkuisu monelle jo kokeneemmalle brankkarille. Mutta tuo kyseinen juoksutesti saattaa olla monelle kurssille aikovalle liian kova koitos ja tavoite jää saavuttamatta. Ja näin ollen myös uraputki tökkää siihen. Sama kaveri on kuitenkin saattanut suorittaa kaikki testit hyväksytysti mitä alalla vaaditaan.
Ei tarvitse olla kummoinen fyysinen vaiva kun 2600m juoksu 12 minuutissa jää vain haaveeksi.

Palomies tarvitsee korkean eläkeiän takia kaikki mahdollisuudet kehittyä ammatissaan kunniallisesti ja hakeutua uusiin tehtäviin alalla. Toivottavasti Pelastusopistolla myös herättäisiin tähän epäkohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä uudistaa pääsyvaatimuksia. Toivottavasti tulevaisuudessa arvioitaisiin testejä tästäkin näkökulmasta. Korostan, että jatkossakin tulisi mitata fyysisyyttä ja kestävyyttä mutta samalla tavoin kuin mihin olemme pelastuslaitoksessa tottuneet. (polkupyöräergo, lihaskunto ja toimintakykytesti).

Cooperin vastustaja :)

Pelastusopiston liikunnan opettajaa lainaten "Läskit lenkille ja riu´ut salille" ;)