Kesävaihtarimme jakaa kanssamme arkea n.7 viikkoa. Itseäni jännitti jonkin verran vaihto-oppilaan tulo perheeseemme. Päässäni pyöri muutamia ajatuksia: Kuinka pärjäämme nuoren kanssa? Pystymmekö järjestämään hänelle ikäistänsä seuraa? Kuinka arki alkaa sujua kun perheeseen tulee uusijäsen ja joka ei puhu sanaakaan suomea?
Alkuun tuntui, että omat lapset olivat todella ärsyttäviä, koska molemmat halusivat olla huomion keskipisteenä. Tottakai se, että lapset ei ymmärrä yhtään vierastakieltä, turhauttaa niitä. Muutamalla itkuraivarilla ja kiukuttelulla siitä kuitenkin selvittiin. Onhan uuden perheenjäsenen tulo iso muutos.
Kokemus on ollut tähän saakka tosi hyvä. Meille on valikoitunut tosi mukava ja reipas nuorimies. Monenlaista on mukavaa ollaan tehty ja monet naurut naurettu. Olemme saaneet tutustua intialaiseen ruokaan ja sen tulisuuteen. Aivan turhaan murehdittiin siitä, että löytääkö Kevit itselleen ystäviä. Pari päivää ja kaveriverkosto alkoi jo kehittymään. Nyt puhelin piippailee vähänväliä ja tapaamisia sovitaan melkein päivittäin.
Omat fiilikset on hyvät, tulen mainiosti toimeen Kevitin kanssa :) Ja vaikka tuo englanninkieli ei ole minulla edelleenkään kovinkaan vahva niin tulemme silti loistavasti juttuun. Yhteisenä harrastuksena meillä on ollut kuntosali ja kalastus. 3 viikkoa on mennyt tosi nopeasti ja nyt ollaan jo puolessa välissä vaihtoa.
Minulle alkaa tulemaan tunne, että meille jää kova ikävä kun Kevit matkustaa takaisin kotiinsa.
Kiva kuulla, että teillä on sujunut siellä hyvin. =)
VastaaPoistaKevin on symppis eli sopii hyvin teidän muiden suloisten joukkoon <3
VastaaPoistaSirpa ja Matti
Kevit on todellakin loistotyyppi!
VastaaPoista