Firefighter Company Oy

Firefighter Company Oy
Blogin sponsorina toimii Firefighter Oy

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Minne polku vie?

Tänään laitoin vireille projektin jota olen jo pitkään kypsytellyt mielessäni.

Olen ollut 12 vuotta palomiehenä Keski-Suomessa ja haalinut kokemusta ja kouluttautunut vaativassa palomiehen tehtävässä jatkuvasti eteenpäin. Tuona aikana takkiin on tarttunut muutakin kuin kitkerää savunhajua. Matka on ollut erittäin opettainen ja kasvattava kaikella muotoa. Tämän polun varrella on tapahtunut paljon, päivittäisonnettomuuksista aina Vihtavuoren räjähdysvaaraan ja öisistä jutustelutuokioista mummojen sängynlaidalla, veret seisauttaviin monipotilastilanteisiin liikenneonnettomuuksissa. Ihmisiä on kuollut, vaikka olemme tehneet hartiavoimin kaikkemme. Onneksi myös joku ollaan joskus pelastettu. :)

Työkavereita on vaihtunut vierellä paljon, moni on jäänyt ansaitulle eläkkeelle ilossa suin. Uusia rautaisia ammattilaisia virtaa opistolta jatkuvasti Keski-Suomeen ja hyvä niin. Tässä sitä vaan huomaa vuosien vierivän ja tuttujen ukkojen harmaantuvan vierellä. On kai sitä itsekin vanhentunut vaikka ei sitä kyllä mistään huomaa, lukuunottamatta mahtavia vuosirenkaita näiden vettyneiden silmien ympärillä ;)  On pakko tehdä jotain ratkaisuja omaa tulevaisuutta ajatellen. Pystynkö ja haluanko jatkaa tällä palomiehen uralla aina tuohon tavoiteltuun eläkeikään saakka, joka tuntuu valuvan karkuun kuin kusi lautaa pitkin. No, eläke asioita en todellakaan halua vielä murehtia, vaan nyt pitää kääntää nokka kohti savoa ja Kuopioo. Olen rohkaistunut ja laittanut paperit syksyllä alkavalle alipäällystökurssille. Se miten tämä polku tulevaisuudessa jatkuu, who knows. Mutta olen ainakin yrittänyt.


Opiskelijaksiko?


torstai 20. maaliskuuta 2014

Hevosmiesten tietotoimiston uutisia

Sosiaalisella medialla on valtavat voimat.

Näin on pakko todeta kun kuulin hevosmiesten tietotoimiston uutisia. Kuin ihmeen kaupalla joku on keksinyt uutisen, että K-S pelan köysikoulutusohjelma (H.A.R.R.T) on keskeytetty työvuorossa tapahtuneen läheltä-piti tilanteen seurauksena. Tällä tilanteella tarkoitetaan ilmeisesti alhaalta pelastamisharjoitusta, josta tein päivityksen muutama päivä sitten.

Tuon päivityksen tarkoitus oli jakaa kokemus siitä kun asiat ei mene kuin elokuvissa. Oman ajattelemattomuuteni seurauksena johtamassani harjoituksessa olisi voinut käydä huonosti ja joku olisi voinut satuttaa itsensä. Helppoa olisi ollut olla jakamatta tuota kyseistä tapahtumaa millään muotoa. Halusin kuitenkin kertoa ja näyttää miten perusharjoituksessa voi joskus käydä.

"Hevosmiehille" nyt kuitenkin tiedoksi, ettei H.A.R.R.T-koulutustamme todellakaan tästä syystä siirretty, vaan syy tähän kurssin siirtoon on työaikalainsäädäntöön liittyvä seikka jota en ala blogissani sen enempää ruotimaan.

H.A.R.R.T-kurssi tullaan saattamaan loppuun saakka, heti kun se on työajallisesti mahdollista.
Koulutuksen anti on ollut kiistatonta ja vienyt köysiosaamistamme eteenpäin valtavin askelin. Kyseessä on sellainen erikoisala pelastustoimessa,jota jokainen palomies osaa vähän, muttei kukaan kunnolla!


Palomies Sami








tiistai 18. maaliskuuta 2014

Lunta tupaan...

Takatalvi on iskenyt meille Keski-Suomeen. Lunta sataa vaaka tasossa ja pakkanen paukkuu nurkissa.
Näyttihän se kevään tulo jo liiankin hyvältä...:)

Tämä samainen takatalvi on iskenyt hampaansa myös tuohon rakkaaseen työpaikkaani. Tänään sain kuulla, ettei köysipelastajakoulutuksemme jatku kuten oli ennalta suunniteltu, vaan se siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

Pakko myöntää, että minua ottaa rutosti paljon "pannuun" ja tekisi mieleni käyttää tätä blogia purkaakseni tämän kaiken pahanolon ulos. Mutta annetaan nyt kuitenkin olla, sitä voisi pian sanoa pahasti ja loukata jotakuta. Mitään ei korjata kuitenkaan rikkomalla. Pettymys on suuri, koska koulutus lakkautettiin juuri kun olimme saamassa sen päätökseen tänä keväänä. Tuon koulutuksen eteen ollaan tehty paljon töitä ja harjoiteltu lukuisia tunteja köysipelastusta.
Keski-Suomen pelastuslaitokseen ei siis valmistu tänä keväänä suomen ensimmäisiä köysipelastajia.
Ei se mitään, ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Menolippu Miamiin maksaisi noin 700 euroa...

Kahvakuulatreeniä Seppälän paloasemalla

Tällä viikolla 20-22.3 Jyväskylän Paviljongissa järjestetään valtakunnalliset Palopäällystöpäivät.
Ajattelin käydä poikkeamassa paikanpäällä. Jos vaikka saisin jotain huikeita ideoita tulevaisuuteen. ;)





torstai 13. maaliskuuta 2014

Harjoitus työvuorossa oli saada karmivan lopun!

Pakko tehdä blogipäivitys köysitreenistä joka olisi voinut päättyä karmivasti.

Edellisessä työvuorossa päätin pitää alhaalta pelastamisharjoituksen, jossa oli tarkoitus hyödyntää köysitekniikoita ja kolmijalkaa. Seppälän paloaseman pihassa meillä on todella hyvä noin 4 metriä syvä harjoituskaivo, jota päätin käyttää tässä harjoituksessa.

Olin itse suunnitellut harjoituksen mielessäni, kuinka se tultaisiin viemään läpi. Ajatus oli, että käydään "nopeasti" kokeilemassa kuinka voisimme hyödyntää tuota yksikkömme kolmijalkaa alhaalta pelastamisessa. Yleensä aina kun päätetään harjoitella työvuorossa jotain, niin se on sama kuin keikan tilaisi. Niin kävi nytkin, hälytys sotki harjoituksemme heti alkuunsa ja kamat jäi levälleen ulkosalle. Keikka hoidettuamme päätimme kuitenkin vielä palata takaisin harjoituksemme pariin.

Katsokaa kuinka sitten kävi. Miksi näytän moisen aivopieruni tuloksen? Haluan, ettei kukaan muu tee samanlaista mokaa harjoituksissaan. En usko kuitenkaan, että kaikilla on samanlaista tuuria kuin meillä oli.




Totesin harjoituksen aikana, että kolmijalka tulisi ankkuroida paikalleen. Mutta ei tehdä sitä tällä kertaa...
Onneksi tässä ei sattunut mitään henkilövahinkoja. Ainoastaan yksi sammutusasun valjas repesi ja meni käyttökelvottomaksi. Itse olen nyt kuitenkin pyöritellyt ajatusta, entä jos jotain olisikin sattunut työkaverilleni? Miten olisin asian kanssa pärjännyt?
Tämä harjoitus muuttui todeksi kun pelastimme kolleegaaa kaivosta. Ankkuroimme lopulta kolmijalan kolmeen eri pisteeseen, näin saimme sen tarpeeksi tukevaksi pelastusoperaatioomme.

Ilman näitä tuentoja yksi mies olisi vieläkin Seppälän kaivossa. :)




perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kaikki saavat apuani...

Hiihtolomat tuli ja meni. -Ei ollut lunta, eí ollut jäätä oli vain flunssa.

Meille muutti hiihtoloman alussa uusi vaihto-oppilas ja yhteiselomme alkoi mukavasti neniä niistellen ja sairastaessa.
Koko perhe lukuunottamatta allekirjoittanut oli räkätaudin kourissa pari viikkoa. Todella rentouttava ja virkistävä loma...Heh! Päivät kuluivat pääsääntöisesti kotosalla rakkaitani hoitaen.
Muutama viikko kun on sairasteltu niin hoitajallakin alkaa olemaan empatiakyvyt koitoksella.
Nyt näyttäisi siltä, että pahin flunssa-aalto on meidän pirtissä selätetty. Voisikohan se muka kiertää minut etten sairastuisi? -Tokkopa! Jos ei räkä ala nokasta valumaan, niin kunnon "shitstorm" tulee ja kääntää selkävoiton minusta. Mikäpä olisi mukavempaa? :)


Tänään oli kuitenkin töihin paluun aika.
Työpäiväni on sujunut sairaankuljetuksen merkeissä ensimmäiset 12h. Muutama keikka päivän aikana, ei paha.:) Pehmeä laskeutuminen arkeen loman jälkeen on kohtuullista. Ehdin päivän aikana tehdä paljon hyödyllistä, kartoitin tulevan palokuntien laskeutumisen- ja kattotyöskentelykurssin harjoituspaikkoja. Soittelua rakennusvalvontaan, selvittelyjä purettavista kiinteistöistä ja missä päästäisiin hyvälle ja turvalliselle katolle treenaamaan kurssin tavoitteita. Vaikka sainkin paljon aikaiseksi, silti vielä hyvä harjoituspaikka on työnalla.

Seppälän paloasema

Yksi mainittava keikka sattui tänään, jossa kaksi henkilöautoa kolaroi rajusti taajama-alueella. Toinen autoista oli lähtenyt niin sanotusti "lapasesta" ja ajautui reilulla ylinopeudella suoraan vastaan tulevan auton keulaan kylki edellä. Onneksi mitään pahempaa ei kenellekkään sattunut. Turman aiheuttanut kuljettaja jouduttiin kuitenkin leikkaamaan autonromusta irti. Pienellä puhalluksella, alkometrin viisarit kiipesivät törkeille lukemille. Näissä tilanteissa tulee ajateltua monesti, entä jos, jotain olisikin sattunut jollekin viattomalle??? Rattijuopot ovat minun arvoasteikolla ihan sitä alinta kuraa. Mutta se ei kuitenkaan näy toiminnassani millään tavalla. Kaikki apua tarvitsevat saavat tasavertaista palvelua hädänhetkellä riippumatta taustoista tai teoistaan.

Nyt on perjantaiyö käsillä palokunnassa. Mitä se tuo tullessaan? Sitä emme kukaan tiedä etukäteen.
Se on tämän työn suola ja sokeri. ;)



Blogikirjoitteluni tulee saamaan jatkoa hamaan tulevaisuuteen saakka. Jos mielessäsi on jotain mikä askarruttaa tai mistä haluaisit minun kirjoittavan, please let me know that. :)