Firefighter Company Oy

Firefighter Company Oy
Blogin sponsorina toimii Firefighter Oy

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kuka kissanhännän nostaa ellei perverssi?

Etäopiskeluviikko on taas parhaillaan käynnissä. Kehittämishanke etenee hitaasti mutta varmasti...vai eteneekö?
Aihe on ainakin kertaalleen muuttunut. Tuulivoimalat on toistaiseksi jäissä ainakin minun ajatuksissani...

Nyt yritän kehittää parempaa köysitoiminta-maailmaa Keski-Suomen pelastuslaitokseen. Siinä sitä sitten onkin työnsarkaa lopulle kouluajalle... -No, jonkun pitää nostaa kissa pöydälle. Tehtävänäni on selkeyttää köysitoimintaa koko K-S pelan toimialueella. Työni on ainakin tekijälleen mielenkiintoinen ja haastava, toivottavasti saisin aikaiseksi jotain oikeasti hyödyllistä. Katsotaan kuinka äijän käy...

Jos jollain on jotain ajatuksia, jotka koskevat pelastuslaitoksen köysitoimintaa, niin heitäppä ilmoille....:)

tiistai 14. lokakuuta 2014

Yhdellä pinkkipaita, kaikilla pinkkipaita!

Lokakuu on Jacksonvillessä aikaa, jolloin noin 1200 palomiestä pukeutuu pinkkiin T-paitaan.

Kuukauden ajan firefighterit pukeutui jokaiseen työvuoroon mukavan pirteään paitaan, joka kyllä herätti huomiota kansalaisten keskuudessa. Monta kertaa naiset tulivat kiittelemään tekemästämme arvokkaasta hyväntekeväisyystyöstä.
Tuon paitakampanjan tarkoitus on osoittaa tukea naisille, taistelussa rintasyöpää vastaan. Jokainen palomies "osti" tuon kyseisen paidan, joka maksoi muistaakseni 10$. Paidoista kertyneet varat lahjoitettiin rintasyöpää vastaan.


JFRD:n miehistöä
 
Tässä taas asia, mitä voisi myös miettiä täällä kylmässä pohjolassa. Miksei meidän ammattikunta voisi ottaa mallia tuosta amerikan touhusta? Voisimme tehdä lukemattoman määrän erilaista hyväntekeväisyystyötä pienellä vaivalla ja samalla ammattimme arvostus nousisi muuallakin kuin Iltalehden arvostetuimmat ammatit top-10 listalla.

Mielestäni pelastuslaitoksen johdolla on kaikki avaimet alkaa halutessaan toteuttaamaan hyväntekeväisyyttä osana työtämme. Meillä tuntuu olevan todella tiukat virkavaatetusohjeet ja näistä ei juurikaan saa poiketa. -Kuka sen määrää, kysympä vaan?
Sen kyllä ymmärrän, että tällä ohjeistuksella vältetään se, ettei kaikilla ole kohta erilainen vaatetus työvuorossa. Sehän tekisi tuosta vaaroja pelkäämättömästä joukkueesta, vain porukan epäammattimaisia puuhastelijoita. ;)

Itse olen sitä mieltä, että olisin valmis ottamaan kuitenkin tuon riskin. Komennon tulisi kuulua seuraavasti; -Yhdellä pinkkipaita, kaikilla pinkkipaita!



                                                                "Yhdessä eteenpäin"


JFRD:n oppipoika

maanantai 6. lokakuuta 2014

Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu takana ja etäopiskeluviikko edessä. Viikonloppu meni kotona Jyväskylässä. Kävin Seppälän asemalla palauttamassa sammutusasuni ja kypäräni. Suojavarusteilleni oli käyttöä pari viikkoa sitten kun Palomies Sami kävi valistamassa lapsia paloturvallisuudesta, lasten lauantai-tapahtumassa kuntokeskus Fressissä:)

Jyväskylän reissulla päästiin poikani Titon kanssa vierailemaan myös radiossa. Sain muutama viikko sitten radioCityn toimittajalta kutsun saapua tekemään juttua pohjois-amerikan reissustani. -Mikäpä siinä sanoin. Nauhoituspäiväksi sovittiin sunnuntai päivä. Oli tosi mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen, kuinka radio-ohjelmaa tehdään. Haastattelussa juteltiin leppoisasti kahvikupin äärellä mm. siitä millaisia eroja meidän pelastustoimissa on? (USA vs. Suomi) Ja millaisia eroja ammattiryhmämme arvostuksessa on kansalaisten keskuudessa? Ja tykkääkö amerikkalaiset palomiehet donitseista? Haastattelu tulee ulos radiosta ilmeisesti ensi keskiviikkona. (radiocity Jyväskylä)

 
 
Tässä vielä video viime viikkoisesta harjoituksesta.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Vuosipäivä

Tänään vietän pienimuotoista vuosipäivää.
Siitä on nimittäin vuosi vierähtänyt, kun meidän perhe pakkasi laukut ja muutti Floridaan asumaan 3 kuukaudeksi. Vajaan viikon kuluttua siitä aloitin työni Jacksonvillen pelastuslaitoksen station 21:lla.



Ensimmmäinen työvuoro alkamassa Station 21:llä

-Väkisinkin suu on vain korvista kiinni kun asiaa miettii... Olen ollut todella onnekas saadessani mahdollisuuden tehdä työtäni vieraassa maassa ja vieläpä niin, että koko perhe oli mukana matkassa.

Paljon ehti olla erilaisia vaikeuksia ja ongelmia koko projektin kanssa. Välillä epäilin onnistuuko se laisinkaan, ja selviäisinkö siitä, jokseenkin kehnolla englannin kielitaidollani. Onneksi Sanna on potkinut eteenpäin ja luonut uskoa minuun, joka olin vähällä luopua unelmistani. Jouduin tekemään aika kovasti töitä vaihdon onnistumisen eteen, mutta se kannatti. Valitsin kielitaitoni kohottamiseksi puhumisen keinon. -puhu, puhu, puhu! Perheessämme oli mm. vaihto-oppilas jenkeistä ja yliopiston ystäväohjelman kautta, sain kaverin Liettuasta. Nämä ystävyyssuhteet toimivat edelleenkin.

Kaikki muistoni jenkeistä on saanut vähintäänkin kultareunukset. Pakko myöntää, mulla on vähän ikävä tuota Jacksonvillen ilmastoa ja aseman brotherhoodia. Kokemukseni vaihdon aikana oli aikamoista vuoristorataa. -Onnensa kukkuloilta suoraan syvimpiin vesiin...

Jossain takaraivoni syvimmissä sopukoissa muhii ajatus siitä, että jos vielä saisin vielä mahdollisuuden matkustaa palomieheksi jenkkeihin, vaikkapa vuodeksi tai pariksi....:)

Jos joku haluaa tietää enemmän työstäni Floridassa, niin lue loppuraporttini linkistä: http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/66668_Sami_Huovila_raportti_Florida_2013.pdf

-No tämän kuluvan vuoden aikanakin on ehtinyt tapahtua paljon. :) Päälimmäisenä ehkä kuitenkin perheemme muutto Kuopioon. Alipäällystöopinnot ovat hyvässä vauhdissa ja luulempa taas olevani onneni kukkuloilla. :)

Kuva. Ossi Pietiläinen