Vajaat 7 viikkoa kestänyt yhteiselomme päättyi kyyneliin Matkakeskuksen laiturilla. Etukäteen olin ajatellut, että Kevitin lähtö olisi kova pala lapsille, mutta itse taisin eniten kyynelehtiä, kun poika nousi lentokentälle vievään bussiin. Ja olihan se Kevitilläkin apea mieli, kun piti kaikki uudet ystävät jättää taakseen, eikä big fishkään ehtinyt tarttua koukkuun. No, jääpähän meille jotain haastetta mahdollisesti jo ensi kesälle ;)
Paluumatkalla kotiin ehdin yön pimeydessä miettiä miksi ottaa vaihto-oppilas perheeseen ja kiintyä siihen niin, että jäähyväisten jälkeen ikävä kalvaa rintaa? Mutta yön yli nukuttuani ymmärsin, että meillä asui tosi mukava, hauska, kujeileva nuorimies, joka ei aiheuttanut meille oikeestaan minkäänlaista päänvaivaa. Kaikki sujui mainiosti. Mitä nyt välillä sovituista kotiintuloajoista liu'uttiin. ;) Tämän vaihtari-kokemuksemme myötä uskallan suositella kaikille ulkomaalaisen nuoren ottamista perheeseen.
Myös Neiti 4-v. jätti oman tervehdyksensä vasempaan alakulmaan ;)
Kevit, we miss you too! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti