Fiilis on nyt todella helpottunut kun testi on takana päin.:)
Maanantai aamuna alkoi pääsykokeet Pelastusopistolla, jännitin aikalailla, etenkin tuota Cooperin-testiä.
Pääsykokeisiin oli valittu 31 hakijaa, mutta paikalle saapuikin vain 26 hakijaa. Ilmapiiri hakijoiden keskuudessa oli loistava, toinen toisiaan kannustaen rimpuilimme Cooperin läpi. Juoksu tapahtui kolmessa erässä Kuopiohallin rutikuivassa ilmatilassa.
Ryhmämme aloitti juoksun noin 3000m vauhdilla ja se oli koitua minulle kohtaloksi. Pakko sanoa, ettei koskaan ole tuntunut juokseminen niin pahalta kuin nyt tuntui. Muutaman kierroksen jälkeen kieli tarttui jo kitalakeen ja henki ei tuntunut kulkevan milläänlailla. Oli siis pakko jättäytyä nopeimpien kelkasta hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä. Pari vikaa kierrosta mietin, -en jaksa, lopetan! Päässäni takoi vain ajatus: -Pysähdyn, -enhän pysähdy!, -pysähdyn, -enhän pysähdy!
Viimeinen kierros oli minulle totaalinen "Black Out", vedin aivan sumussa. Olo oli kuin olisin joku taivaanvanha kilpahevonen, jolta roikkui noin 30 cm pitkät limat suupielestä ja henki vinkui niin, että se kuului varmasti Puijonlaaksoon saakka. Edelläni juoksevan kaverin kantapäät vilkkui vain silmissäni. Vierelläni juoksi seuraavan ryhmän juoksia kannustamassa minua jaksamaan maaliin saakka. Maaliin tullessani jäin makaamaan lämpimälle tartaanille henkihieverissä. Olin ikionnellinen, mutten päässyt ylös vaikka olisin halunnut. Pyörrytti ja huimasi niin, että oli pakko nostaa jalat kohti Kuopiohallin savunpoistoluukkuja. Hetken aikaa huilailtuani pääsin tolpilleni ja lähdin hoipertelemaan kohti muuta ryhmää.
Yhtä lukuunottamatta kaikki hakijat pääsivät tuon 2600m rajan yli. Ryhmämme pieneni siis 25 hakijaan.
Suihkun jälkeen palasimme opistolle tekemään kirjallista koetta. Olin valmistautunut tuohon kokeeseen viimeiset pari kuukautta. Tärppini osui mielestäni aika hyvin. Olin siis lukenut juuri niitä asioita joita kokeessa kysyttiin. -Kiitos Janne! Testit jatkuivat psykologin osiolla, piirtämistä, laskuja, päättelyä, kirjoittamista ja lopuksi persoonatesti. Pakko tunnustaa, että herne pyöri pääkopassa niin paljon, että klo18, kun testaus loppui oli pakko ottaa buranaa pääkipua helpottamaan.
Majotuin kurssihotellilla, jossa ei tarvinnut paljon sängyssä pyöriä kun uni otti selkävoiton.
Seuraavana aamuna testit jatkuivat ryhmä- ja psykologin haastattelun merkeissä. Kaikilla meillä oli hyvä meininki ja ilmapiiri oli rento, mukavaa sakkia. Testin päätteeksi toivotimme toisillemme hyvää kotimatkaa ja nähdään mahdollisesti syksyllä.
-Toivottavasti, ajattelin.
Juhannusviikolla selviää, nähdäänkö vai ei.
 |
| Airbus Defense and Space -mannekiini :) |
Käykääpä lukemassa alla olevasta linkistä haastatteluni alan lehdessä. :)
VIRVE-valmista Airbus Defence and Space –yhtiön asiakaslehdessä oli artikkeli suomalaisen palomiehen kokemuksista USAssa ja miten viestintätavat eroavat =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti