Ensin ajattelin, että huh huh! Ovatko oikeat valokuvamallit kadonneet vai peräti kuolleet sukupuuttoon, vai onko keikka jotain sellaista, johon ei kukaan järkevä ihminen suostu? -Otetaanko kuvat vaatteet päällä vai ilman, kysyin. Puhelimessa kerrottiin, että tarve olisi oikealle palomiesmallille. Kuvat tulisi menemään erään yrityksen tuotemainontaan. Tuo yritys oli minulle ennestään tuttu joten suostuin puhelimessa kuvauksiin.
Ajellessani kuvauspaikalle ajattelin, että muutama tyylikäs poseeraus salamavaloissa ja homma on siltä osin paketissa. No eipä mennyt sekään ihan niin kuin olin ajatellut. Ammattivalokuvaaja räpsi kuvia jo neljättä tuntia ja meikäläinen teputtelee taukoamatta sammutusasu päällä vihreän kankaan päällä milloin missäkin asennossa. Hiki virtasi solkenaan ja kieli tarttui kitalakeen. Avustajat kantoivat jatkuvasti käsiini eri tuotteita joita kuvissa esitin käyttäväni.
 |
| Tilannekuvaaja Joonas Nieminen, ammattivalokuvaaja Ludwig Gilbert Kuvauskohteena hakulaite |
Jossain vaiheessa kuvaukset tulivat päätökseen ja sain pakata hikisen sammutusasuni kassiini. Fiilikset kuvauksista oli, että homma oli tosi mielenkiintoinen ja antoisa. Nyt ainakin ymmärrän, että ei mallintyöt mitään helppoja hommia ole. Taas saattoi todeta ettei palomiehenä ole kahta samanlaista päivää. :) Nyt tiedän miltä tuntuu olla esim. käsimallina.
Viikonloppu oli muiltakin osin kokemuksellinen. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan appiukon opastuksessa talvienduroa. Kokemus "enskasta" oli niin mukaansa tempaava, että seuraavana aamuna täytyi pyytää lapsilta apua sukkien laitossa, koska iskän selkä on niin jumissa. Mutta kaikki oli vaivan arvoista, nautin täpöllä ajamista ja varmasti ensi kesänä täytyy endroropyörä hankkia meidänkin pihaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti