Tuollainen puhe "sankaripalomiehestä" on kyllä jokseenkin liioiteltua. Omasta mielestäni minun sankariteot ovat olleet tähän saakka jokseenkin vaatimattomia. Mutta onhan se hienoa, että minäkin saan olla hetken sankari, muutakin kuin päivänsankari.
- Millainen sitten on oikea sankaripalomies? Yhdysvalloissa kaikki palomiehet ovat sankareita kansalaisten keskuudessa tekipä he urotöitä tai eivät.
Eräänä iltana näin Jacksonvillessä ollessani iltauutislähetyksen jonka otsikoissa luki isolla, että palomies on menehtynyt Jacksonvillessä. Uutisankkuri alkoi kertomaan tapahtuneesta yksityiskohtaisesti, palomies oli joutunut vapaapäivänään moottoripyörällään liikenneonnettomuuteen ja menehtynyt siinä välittömästi. Tämän kerronnan aikana taustalla vilisi valokuvia edesmenneestä Brotherista. Useissa kuvissa tämä nuorisankari oli pukeutuneena nokiseen sammutusasuun, kypärä kallellaan, valloittava hymy kasvoillaan ja tietenkin iso kiiltävä kirves lepäsi rennosti olkapäätä vasten. Seuraavaksi toimittaja siirtyi haastattelemaan juuri poikansa menettänyttä isää. Kaulakkain siinä keittiöpöydän äärellä isä ja toimittaja selaili valokuvia palomiespojasta. Toimittaja kysyi suorassa uutislähetyksessä isältä, - Miltä tuntuu nyt katsella valokuvia pojasta? Isä ei saanut sanotuksi mitään liikutuksen vuoksi. -- Sitten takaisin studioon jossa uutisankkurit kertoivat liikuttuneina, että kuinka kauhea ja koskettava tapaus tämä on ollut. Itse seurasin tätä uutisointia nojatuolissa hämmentyneenä kyynelsilmäkulmassa. Uskon, että kyseinen uutisointi kostutti monen muunkin silmäkulmat miljoonakaupunki Jacksonvillessä.
Miten vastaava tapaus hoidettaisiin suomessa? Tuskin kukaan meistä palomiehistä pääsee pääuutislähetykseen kuvakollaasin kera kuolemansa johdosta, varsinkaan jos sattuu menehtymään vapaapäivänä. - Eipä täällä moista järjestelyä edes kaivattaisi.
Mitä täytyy tapahtua, että suomalainen palomiehen selkään ripustetaan sankarinviittaa?
