Aina valmiina

Uusi lukukausi on nytkähtänyt käyntiin ilman suuria tunteita. Paluu takaisin koulun penkille ei ole aiheuttanut vaikeuksia. Vaan hymyissä suin kolleegat ympäri Suomen maata saapuivat jatkamaan tuota esimieheksi kasvamisprojektiamme. Opiskelut jatkuivat välittömästi täydellä höyryllä eteenpäin.

Tällä viikolla aloitimme vaarallisten aineiden-opinnot ja se on sellainen aihe jota olen odottanut opinnoiltani. Vaaralliset aineet on aiheena erittäin "harmaa" ja epävarma alue meikäläisen osaamiskentässä. Mutta luulempa, ettei meidän maassamme kovin moni pelastusalalla työskentelevä paukuttele henkseleitään HazMat osaamisellaan. Se, että jos kerran vuodessa puet harjoituksissa myrkkypuvun päälle, ei tee kenestäkään rautaista ammattilaista. Tässä taas törmätään tuttuun kliseeseen: Palomies osaa vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla!

Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pelottavin tai vaarallisin keikka mihin palomies voi urallaan joutua? Minun vastaukseni olisi nopea ja lyhyt; - Vaarallisten aineiden keikka, kemikaalionnettomuus.

Pelastusalan ammattilaisilta vaaditaan ihan hitokseen paljon kaikenlaista erityisosaamista. Sun pitäisi etsiä ja löytää ihmisiä palavasta talosta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, -pelastaa jäihin pudonnut pilkkimies, -porata bensarekan kylkeen reikä jotta polttoaine saadaan siirrettyä, -Leikata autonromua sen verran auki, että saadaan kriittisesti loukkaantunut perhe ulos, -liuottaa sydäninfarkti kesämökillä, -pelastaa nostolava-autolla tulipaloa paennut parvekkeelta, -sukeltaa ja etsiä hukkunutta lasta uimarannalla, -pelastaa köysillä joku onneton joka on pudonnut pihakaivoon, -neuvoa, -valistaa, -palotarkastaa, -turvallisuuskouluttaa jne... Olemme aina valmiina kaikkeen tähän n.10e/ tunti.

Tämä niille jotka halajavat meille lisää kaikenlaista ylimääräistä "kissanristiäistä" Antakaa meidän keskittyä siihen mitä varten olemme palkattuja pelastustoimeen. Työrauhaa, harjoittelu ja erikoistuminen kunniaan!

Uusille pelastajaoppilaille

Viikon päästä se taas alkaa. Nimittäin raju opiskelu kohti pelastusalan arvostetuinta tehtävää. ;) Toinen ja samalla viimeinen lukukausi alipäällystökurssilla käynnistyy ensi maanantaina. Saamaan aikaan Pelastusopiston ovista astuu sisään 60 tulevaa pelastajaa.

Ensiviikkona opistolla on siis aistittavissa jonkinlaista jännitystä ja uuden tuntua. Moni alkava opiskelija miettii, millaista on opiskella firefighteriksi Pelastusopistolla? Varmasti yhtä moni on kuullut kaikenlaisia juttuja ja tarinoita tutuilta ja tuntemattomilta. Näiden juttujen perusteella, jotkut alkavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen murehtimaan tulevasta 100% savusukellustestistä, jossa lämpömittari työnnetään sinne minne aurinko ei paista. Testi on jotain sellaista inhimillisyyden yläpuolella olevaa, josta voi selvitä vain supermies. Testissä joutuu kantamaan kaiken aikaa täydellistä savusukellusvarustusta ja hengittämään raskasta paineilmaa. Kävelyä, ryömimistä, konttaamista, kantamista, eksymistä, tuskailua, kiipeämistä, moukarointia, pyöräilyä, väsymistä ja jäähdyttelyä. Testi on kertakaikkisesti niin kova fyysisesti, ettei siitä voi selviä. Heh!

Ehkä tuossa jonkinlainen totuudensiemen on. 100% savusukellustesti on fyysisesti rasittava ja sen takia kannattaa iltoja viettää enemmän lenkkipolulla ja puntilla kuin letkupubissa tikanheitossa. Ei sillä, kyllä tikanheitto, ja seurustelu letkupubissa on varmasti välillä paikallaan. :) Tuota testiä ei tarvitse kuitenkaan murehtia sen enempää, vaikka naapurin "Pena" sanoi kaikkea muuta. Testi sijoittuu pelastajatutkinnon viimeiselle lukukaudelle, joten aikaa kaikelle harjoittelulle on runsaasti. Pääsääntöisesti harvoin pelastajakurssilla kenenkään fyysinen kunto lähtee laskusuuntaan vaan suunta on ylöspäin. Opintojen aikana massaa alkaa kertymään useimmille ja kiitos siitä kuuluu Tulikukon maittaville ja runsaille ruokatarjoiluille. Omasta ja AP38:n puolesta toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi Kuopion palomiestehtaaseen.

Kaikille vielä hyvää kuluvaa vuotta ja muistakaa elää unelmaanne!