HIGH ADVENTURE OY

tiistai 10. marraskuuta 2015

Köysipelastaja



Morjesta taas pitkästä aikaa. Taas on ehtinyt paljon virtaamaan vettä Vaajakoskessa viimeisestä päivityksestäni. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Palomies Samin arkeen on mahtunut taas kaikenlaista tapahtumaa aina työnteosta lomailuun ja täydennys koulutuksiin.

Kesälomakausi alkaa olla palokunnissa päättynyt ja sen huomaa siitä, että sijaispalomiesrivit on harventuneet ja meikäläinenkin on saanut palata ajoittain takaisin omaan virkatehtävääni eli palomieheksi ja sakujulliksi. Harmijuttu sijaisten kohdalla on aina se, että hyviä äijiä laitetaan kilometritehtaalle. Mutta pitäkää lippu korkealla ja jalka palokunnan ovenvälissä.

Viimeviikolla saimme Keski-Suomessa 3-vaiheisen H.A.R.R.T - köysipelastajakoulutuksen päätökseen. Starttasimme kyseisen koulutuskokonaisuuden 2013 ja matkaan on mahtunut kaikelaista hässäkkää. :) Koulutuksen laajuus on kaikkiaan ollut 90 tuntia + oma ehtoinen harjoittelu.
Joku saattaa miettiä, että mitä tuo kirjainlyhenne tarkoittaa??


High.Adventure.Rope.Rescue.Training 

Miksi halusimme aloittaa kyseisen köysipelastajakoulutuksen? - HARRT antaa oikeasti todella hyvät valmiudet toimia köysipelastusryhmänä ja erilaisissa haastavissa toimintaympäristöissä. Itse en voi muuta kuin kehua ja suositella muillekin tuota HARRT-köysipelastajakoulutusta. Kurssi on oikeasti todella vaativa ja edellyttää lujaa tahtoa kehittää itseään. Joten, laiskojen ei kannata vaivautua ;)

Keskisuomalaisen videolinkki

-H.A.R.R.T - III hihamerkkiä ei saa puhaltamalla!


Rapid Intervention Team-malli

Side-Way-A

Crosshaul


HighLine



lauantai 12. syyskuuta 2015

Syyskuulumisia

Viimeisestä päivityksestäni on tainnut hujahtaa jo pieni hetki. On tunnustettava, että koen asiasta hieman huonoa omatuntua. Mutta kun on ollut niin paljon kaikkea muutakin tekemistä kuin blogin päivitys.

Kesä ja alkusyksy on mennyt töitä paahtaessa palokunnassa ja pelastusopistolla. Esimiehenä olen saanut pääasiallisesti työskennellä mutta myös peruspalomiehen arkikin on tullut taas tutuksi. Myös matkustaminen Kuopioon Pelastusopistolle on ollut viikoittaista. Työni opistolla on ollut tuntiopettajan tehtäviä, eli siis harjoitusten järjestämistä ja valvomista. Tällä viikolla järjestin useampaan otteeseen palokunnassamme koulutusta joka käsitteli uuden Vortex-kolmijalan turvallista käyttöä. Koulutuksista tein myös tietenkin taas videot :)

 
 
 
Tuleva syksy on osaltani kiireinen. Ohjelmaani mahtuu työni lisäksi H.A.R.R.T III koulutus, joka vihdoin ja viimein saadaan päätökseen Keski-Suomessa. Koulutuksen myötä Keski-Suomen pelastuslaitokselle valmistuu 11 köysipelastukseen erikoistunutta henkilöä. Mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa esimerkiksi Luhangan tuulivoimalavierailu 150m:n korkeudessa. Tuosta vierailusta kirjoittelen myöhemmin lisää...
Syksy huipentuu omalta kohdalta lomareissuun jonka osoitteena on Florida. Voi olla, että Jacksonvillen paloasemallakin tulee lomailun ohella pistäydyttyä tervehtimässä tuttuja.
 
 
 
 
 
 

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Tänään sataa vähemmän kuin eilen

Syksyä kohti mennään jo lujaa vauhtia, vaikka kesä ei ole vielä päässyt edes alkamaan. -kenelle voin asiasta valittaa???

 -Tänään sataa vähemmän kuin eilen, sanonta pätee tänä vuonna. Onneksi minulla on lomat vielä edessäpäin. :) Ja kun loma koittaa, meikäläinen perheineen ottaa lennot "rapakon toiselle puolen", sinne missä aurinko paistaa ja palomiehiä arvostetaan muuallakin kuin juhlapuheissa. Tuo odottamani loma saa kuitenkin vielä odottaa raskaantyönraatajaa hetkenaikaa.

Tämä "KESÄ" on muuten mennyt ihan mukavasti, olen saanut tehdä jatkuvasti esimiehen sijaisuutta eri puolilla Keski-Suomen pelastuslaitosta. On ollut tosi fressiä ja avartavaa käydä muillakin asemilla työnteossa ja tutustumassa uusiin ja vanhoihin porukoihin. Vastaanotto uudelle "KESÄkessulle" on ollut erittäin hyvä.

Vapaapäivinä olen puuhastellut itse itselleni ostamalla valmistujaislahjalla. Siinä ei pienet sateet haittaa menoa. :)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Paluu arkeen...

Paluu arkeen on siis tapahtunut ja elämä Kuopiossa on taakse jäänyttä aikaa. Muutto ruljanssi ottaa aina koville ja varsinkin kun ollaan asuttu 10 kuukautta Ikean naapurissa, Ikean lihapullien lisäksi meille on kertynyt huomattava määrä uutta ja erilaista mööpeliä joita ei aiemmin huushollissamme ollut. On ollut erittäin mukava palata takaisin oikeaan kotiin ja on myös myönnettävä, että paluu töihin on tuntunut vajaan vuoden poissaolon jälkeen mukavalta.

Töihin paluuseen olin varautunut jotenkin niin, että se olisi sellainen "pehmeälasku". No, päivän sainkin perehtyä tulevaan esimies pestiini. Kessun toimistossa tutustuin ruiskumestarin ohjauksessa työvuorosuunnitteluun, palkanmaksunperusteisiin ja Pronton täyttöön. Mutta klo 20:00 komento kävikin tuohon kirkkaaseen pakettiautoon, eli ambulanssiin. Yö kuluikin sitten suunnilleen kokonaan kumipyörillä Jyväskylän kaduilla. Niin hyvin vuoden opintovapaalla olin työstä vieroittunut etten päässyt EApolin ovista sisään kun en kuolemaksenikaan muistanut 4-numeroista ovikoodia. Mutta ei se mitään, ei meillä yhtään "oikeaa" potilastakaan.

Edellisen vuoron olinkin jo oikeassa tulikokeessa. Jouduin yllättäin ruiskumestariksi pääpaloasemalle. Päivä sujui ilman suurempia kommelluksia. Paljon tuli vietettyä aikaa kessun toimistossa ja täyteltyä erilaisia planketteja joista palomiehenä ollessaan ei juurikaan tiennyt.

Jonkinlaiset oppirahat jouduin maksamaan median kanssa toimimisesta.
Meille sattui eläimen pelastustehtävä jossa lokki oli loukkaantunut niin pahasti, että se kärsi ja kitui kun toinen siipi oli miltei kokonaan repeytynyt irti. Keikka hoidettiin tyylikäästi, lintu haettiin kerrostalon pihamaalta jossa ihmiset sitä kummastelivat suurella joukolla. Sovittiin miehistön kanssa, että otetaan lintu kiinni ja viedään se tyylikkäästi paloasemalle, jossa se hoidettaisiin "nahkurin orsille" ilman ylimääräisiä kansalaisten katseita. Pysyimme suunnitelmassa ja lintu pääsi tuskistaan. Sitten soittikin sanomalehden toimittaja ja kyseli tapahtumista. Kerroin asiat rehellisesti ja lopputuloksen voi lukea nettilehdestä.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/loukkaantuneella-lokilla-karu-kohtalo-jyvaskylassa/2063941
Seuraavan kerran mietin tarkemmin sanojani. :)

Kesäkessu

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Opintojen loppu häämöttää

Viimeistä etäviikkoa vietellessä Kuopiossa. Viikko on sujunut mukavasti olen saanut toimia parina päivänä tuntiopettajana Pelastusopistolla. Aikaa on tullut vieteltyä palotalon "mukavassa" lämmössä pelastaja oppilaita ohjaten ja paimentaen. On ollut hyvä kokemus saada toimia myös tuntiopettajana välillä. Tällä viikolla olen savusukeltanut yhtä paljon kuin viimeisenä 10 vuotena yhteensä pelastuslaitoksella. :) Joten kokemus maikkana olosta on ammatillisesti erittäin arvokasta ja
opettavaa.

savusukellus luotsi


Apina putosi myös hartioiltani kun sain kehityshankkeeni valmiiksi. Tuota kirjallista työtä me kaikki AP-opiskelijat olemme pakertaneet viime syksystä saakka. Ja välillä kirosin työni alimpaan helvettiin ja tuntui ettei siitä voisi selvitä kunnialla läpi. Kehityshanke on vapaa valintainen aihe jostain pelastusalaan liittyvästä asiasta. Työn laajuus on 4 opintopistettä, eli siis jotain 100 tuntia tai ainakin sinnepäin. Minä valitsin aiheekseni korkealla työskentelyn kehittämisen Keski-Suomessa. Tuleeko se kehittymään? -sitä en tiedä. Työni olen saanut joka tapauksessa valmiiksi ja kansitettua. Nyt se tulee todennäköisesti pölyttymään Pelastusopiston kirjastossa seuraavat 100 vuotta.


50 sivua verta, hikeä ja kyyneliä

Ohjaava opettajani sanoi minulle, että kehityshankkeeni on kiitettävää tasoa ja hän ehdottaa arvosanaksi 5. On myönnettävä, että tuntui hyvälle kuulla opettajan mielipide työstäni jota olen valmistanut tosissani 50 sivun verran.

kehityshanke ja minä. (kehityshanke vasemmalla)

Opiskelut kun nyt kerran alkaa olemaan loppusuoralla, niin päätin ostaa itselleni pienen valmistujaislahjan....:)

Yamaha YZ250F

tiistai 5. toukokuuta 2015

Sami ei olekaan palomies?

Thaimaassa palomiehenä esiintynyt Sami on saanut suhdesotkujensa lisäksi aikaan myrskyn vesilasissa.
Suomen palomiesliitto haluaa korjata eri medioissa levinneen tiedon, jonka mukaan Temptation Island Suomi -sarjassa esiintyvä Sami Tuomainen olisi palomies. Sami, jonka ammattina oli sankaruus ei siis olekaan oikea palomies, vaan sopimuspalokuntalainen sammutusmies.

Taas päästään tähän loputtomaan aiheeseen... En haluaisi ottaa tähän aiheeseen mitään kantaa, koska "oikea Palomies Sami"  on kaikkien kaveri. :) Mietin kuitenkin, että miksi joku haluaa esittäytyä palomiehenä kuitenkaan olematta sitä? Onko se vaan niin, että tuo palomies kuulostaa paremmalta kuin sammutusmies, vai onko jokin realiteetti hämärtynyt? Tuo auringonpistoksen saanut arkipäivän sankari puolustautuu Iltalehdessä seuraavasti:
"ettei hän ole johtanut ihmisiä harhaan ohjelmassa. Hän on nimittäin käynyt kurssipohjaisen sopimuspalomiestutkinnon. Tuomaisen mielestä kyseessä on vastaava kokonaisuus, kuin Pelastusopistossa käytävä pelastajatutkinto. -Sisällöllisesti kyseessä on samankaltaiset asiat, esimerkiksi minulla on hallussa savusukelluslisenssi, hän luonnehtii." (http://www.iltalehti.fi/viihde/2015050419627053_vi.shtml)
Itse nostan reilusti hattua Suomen palomiesliiton toiminnalle tässä kyseisessä asiassa:). Toivon myös, että me ammattipalomiehet saisimme joskus tulevaisuudessa suojatun ammattinimikkeen jota kuka tahansa ei voisi käyttää.

"Oikea Palomies Sami" Kuva Ossi Pietiläinen

lauantai 25. huhtikuuta 2015

10 kuukautta Kuopiolaisena

Kesä lähenee vääjäämättä ja oleskelu Kuopiossa tulee päätökseen. Täytyy myöntää, että oli hyvä ja oikea ratkaisu muuttaa Savoon opiskelujen ajaksi. Moni asia on vaan paljon helpompaa kun koko perhe on kasassa saman katon alla. Olen kuullut pitkin vuotta kurssikaverien valittavan kokevan jonkinlaista henkistä kuolemaa tuossa Pelastusopiston betonilähiössä. En sano, että kaikki olisi samaa mieltä seinien kaatumisesta päälle. Joku saattaa nauttia täysin rinnoin opiskelijaelämästä Kuopiossa.

Jos joku miettii muuttavansa asumaan Kuopioon opiskelu ajaksi, niin mielipiteeni on, -ehdottomasti kannattaa!
Kaikki palvelut on toiminut loistavasti. Lapsilla ei  ollut minkäänlaista vaikeutta sopeutua uuteen ympäristöönsä ja uusia kavereita löytyi nopeasti. Vaimokin löysi töitä helposti ja on viihtynyt loistavasti uudessa työympäristössään. Eli siis kannattaa todella miettiä minkälaisia ratkaisuja tekee opiskelun suhteen. Kaikki on kuitenkin mahdollista kun laittaa asiat järjestymään.

Opiskelua on enää reilut 10 päivää, eli siis vähiin käy. Tällä viikolla ajelimme harjoitusalueella sovellettuja keikkoja. Päivät kuluivat kuin siivillä :)

Firefighter Streetwearista saat toukokuussa -10% alennusta tuotteista naputtelemalla koodin tilauksen yhteydessä: palomiessami1

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kurssit loppuu ja uudet alkaa

Nyt on myrkkyhommat hoidettu ja suhteellisen haasteellinen tentti takanapäin. Huomenna alkaa viikon mittainen ap-kurssin ensihoitojakso. Siis happee, huopaa ja hanaa;)




tiistai 7. huhtikuuta 2015

Always Lucky

Vuosi opintovapaalla on ollut erittäin hyvä irtiotto normaalista arjesta ja työnteosta. Pari kuukautta vielä opintoja jäljellä sitten se on siinä. Aika on mennyt täällä Kuopiossa älyttömän nopeasti. Vuosi taaksepäin ajateltuna on kuin eilinen. Ja eteenpäin ajateltuna vuosi tuntuu kaukaiselta määreeltä. Totuus on nyt kuitenkin se, että opiskelut esimieheksi alkavat olemaan loppusuoralla.

Fyysiset testit ovat vihdoinkin takana päin. Edelleenkin tuo herra Cooper sai kaiken kunnioitukseni keksimällään juoksutestillä. En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut yhtä huono olo jonkin liikuntasuorituksen jälkeen...tai muistanpas, se oli AP-kurssin pääsykokeissa. :) Vaan eipä mittään, juoksut on juostu ja puntit on nostettu.

On kutkuttavaa kun koulu loppuu ja saan himoitut esimiehenkupongit vihdoin taskuuni. Huomaan toistuvasti haaveilevani jo tulevasta kesästä opintojen jälkeen. Haaveilun lomassa ajatuksiini hiipii kuitenkin jonkinlainen kaipuun tunne... Olen varma, että jo ensi syksynä haikailen aikaani Kuopiossa. Meillä on ollut täällä todella hyvä ja hauska porukka Ap-kurssilla.

Mistä alipäällystökurssi 38 on tehty?

Ap38 on tehty;

Vankasta ammattitaidosta, periksi antamattomuudesta, arvokkaasta kokemuksesta, hersyvästä naurusta, veljellisestä vittuilusta, lämpimästä myötätunnosta, reilusta toveruudesta, rehdistä kilpailusta, tiukoista mielipiteistä, hiljaisesta kunnioituksesta, välittömästä auttamisesta ja jatkuvasta paskan hajusta. 


Always Lucky
 

Kuvassa Firefighter Companylta lahjaksi saatu Always Lucky-huppari. Firefighter Company on onnistunut mielestäni erittäin hyvin suunnitellessaan tyylikkään palomieshenkisen hupparin. Hupparissa on paljon yksityiskohtia ja mikä parasta materiaalina on käytetty paksua laadukasta kangasta joka istuu hyvin päälle. Oman hupparisi saat tilattua Firefighterin nettikaupasta. 49euron hintaan! + kaupan päälle STADIN BRANKKARIT 2015 seinäkalenteri


maanantai 23. maaliskuuta 2015

Firefighter pipo :)

Kevät on tulossa lujaa vauhtia ja karvalakin voikin heittää jo ullakolle odottelemaan ensi talvea. Pääkoppaa voi trendikkäästi lämmittää Firefighter Companyn Never give up - unisex pipolla.
Käy valitsemassa omaan pollaasi tyylikäs kevätpipo joka ei purista.


Firefighter Companylta lahjaksi saatu
Firefighter Company Oy -Never give up pipo
 
Huomaa mainita tilatessasi tyylikkäitä FF-tuotteita olevasi Palomies Samin lukija, niin saat -10% hinnoista pois. :)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Vain pelastussukelluskelpoisuus merkkaa jotain....

Meitä palomiehiä on vuodesta toiseen rassannut eräs asia. Tuon asian vuoksi on taisteltu ja pidetty hienoja juhlapuheita eri tilaisuuksissa. Myös moni kansanedustajaehdokas on vaalien alla suu vaahdossa luvannut hernerokkapadan äärellä, ajaa palomiehille oikeutta ja kohtuutta tuossa meitä riivaamassa epäkohdassa. Sitten kuitenkin kun Arkadianmäen ovet aukenevat ja tilinauhassa lukee; kansanedustaja, samalla kertaa unohtuu tuon pienen ja piskuisen ammattiryhmän murheet.

Minusta tuo taistelu alkaa hiljalleen tuntumaan epämiellyttävälle ja turhalle. Sama kuin yrittäisit kusta savutuuletinta vastaan. En usko, että asiaa saadaan järjestettyä meitä palomiehiä miellyttäväksi, se ei vaan taida olla tänä päivänä mahdollista. Moni on kuitenkin vielä sitä mieltä, että kun palomiehet vaan jaksaisi aina kun mahdollista, ruikuttaa korkeasta eläkeiästä. Se kantaisi hedelmää ja näin voisimme saada takaisin vanhan "hyvän" eläkeiän.
On hienoa, että on kuitenkin vielä heitä jotka uskovat siihen, että voitamme taistelun eläkeiästä.

Mielestäni meidän tulee taistella enemmänkin siitä, että jokainen brankkari saa tehdä arvokasta työtään tietyillä rajoitteilla nykyiseen eläkeikäänsä saakka. Eikä ikääntyvää palomiestä tulisi heittää toimintakyvyn heikentyessä luistinratoja jäädyttelemään tai sairaalaan narikkamieheksi. Se ei ole kunniallista ja eikä siinä paista arvostuksemme. Jotta saamme tehdä tuota vuosittain arvostetuimmaksi ammatiksi valittua hommaa, meidän tulee suorittaa jatkuvasti lukuisia erilaisia testejä ja näyttöjä. Vain pelastussukelluskelpoisuus merkkaa työantajalle jotain.... Kuitenkin päivittäiset hälytystehtävät ovat käytännössä osoittaneet, että vähempikin kuntotaso riittäisi. On tietenkin joskus tilanteita, joissa erittäin kovasta kunnosta on merkittävästi apua tehtävän hoitamissa. Tällä hetkellä pelastuslaitoksissa pyritään siihen, että koko työvuoro olisi ns. pelastussukelluskelpoinen. Ja tämän seurauksena vanhemmat palomiehet hoitavat ainoastaan kuljettajan tehtäviä. Noita kuskinpaikkojakin on kuitenkin rajallisesti ja näin tulee herkästi tilanne, jossa aletaan sovittamaan sairaalan narikkamiehen nuttua päälle. Samaan aikaan nuoret pelastajat tavoittelee tuota himottua sammutusauton kuskin paikkaa komennuslistalla. Itse kannoin korteni kekoon asiassa ja luovuin paikastani nostolavakierrossa. Toivon kuitenkin, että sitten jonakin päivänä kun meikäläisen tossu alkaa painamaan ja kusi tulee kuin kastelukannusta monta kertaa yössä, minut huolittaisiin takaisin tuohon palokunnan arvostetuimpaan yksikköön.

Keski-Suomen Pelastuslaitos RKS 106

torstai 26. helmikuuta 2015

Mikä kuormittaa palomiehiä?

Nyt kun ei voi olla huomaamatta keskustelua palomiesten sairaankuljetuksen kuormittavuudesta, on itsekin kannettava korsi kekoon ja kirjoitettava muutama rivi huonoa suomea.

On selvä juttu, mikä palomiehiä kuormittaa vuoro toisensa jälkeen. - Ja se on juurikin tuo siisti sisätyö ja sairaalaympäristö. Komennus steriililtä tuoksuvaan kirkkaaseen paketti-autoon koetaan kuin olisi saanut rangaistuksen jostain. Verenpaine nousee ja korvissa rutisee niin, että muutkin sen kuulevat.

Mielestäni ambulanssityön kuormittavuus on kuitenkin suhteellinen käsitys. Ja tätä en sano tulevana esimiehenä vaan palomiehenä. Olen saanut ja saan edelleenkin tuota "herkkua" ihan riittävästi osakseni työvuorossa. On hyvin pitkälle asennekysymys kuinka 12 tunnin ambulanssivuorostasi selviät. Saattaa hyvinkin olla, että keikkaa on kuin "ketunnenää" ja suunnitelmasi jumppatreeni jää ehkä puolitiehen, aamulla raahustat väsyneenä kotiin nukkumaan. Samaan aikaan palopuolella ei ollut kuin 1 keikka, epäreiluako!

Valmistautumista yö-sakuun

Tänä päivänä voi jo sanoa, että kaikki me ollaan hakeuduttu tietoisesti alalle. Ja kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä sairaankuljetuksen kuormittavuus. Tärkeintä olisi ettei sakutyöhön osallistuvien rivit harvene entisestään. Se, että joku ilmoittaa ettei halua enää osallistua kyydinajoon ja hommaa itselleen vapautuksen sakusta, lisää vaan muun työvuoron kuormaa.

Pelastusopiston pelastajan ensihoitojaksolla keskitytään hyvin paljon erilaisiin korkeariskisiin potilastilanteisiin ja se saattaa luoda vääristyneen kuvan ensihoitoarjesta kentällä. Ne oikeat henkeä pelastavat temput on työvuorossa erittäin harvinaisia tilanteita. Ikävä kyllä ensihoitoa kuormittaa eniten alkoholin lisäksi ihmisten aivan käsittämätön uusavuttomuus. Ja mikäpä turhauttaa enemmän kuin 10 hälytystä yöllä, joista yksi potilas tarvitsee ensihoitoa ja sairaalan palvelua?

Tässähän voisi olla ajatusta tuleviin pelastajan opetussuunnitelmiin. Tehdään pelastajalinjasta 3 vuotta kestävä AMK- kokonaisuus. Siinä viimeiset 1,5 vuotta pelastajia koulitaan ja heille opetetaan kuinka oikeassa elämässä ensihoitopalvelu toimii ja kuinka se tulee kuormittamaan tekijäänsä. Harjoitusalueella voitaisiin ajella simuloituja keikkoja yöaikaan Non-stoppina eikä yksikään potilas olisi selvinpäin tai vailla ensihoitoa. Piuhoja ei tarvitse levitellä eikä hoitorepun vetskarit juurikaan kulu aukomisen takia. Yö voisi huipentua vaikkapa vielä johonkin pikku painiin ambulanssin hoitotilassa tai tunteja kestävään siirtokuljetukseen Lapinlahteen:)

Oma kokemukseni mukaan tuoreet pelastajat on varustettu erittäin hyvällä osaamisella ja asenteella. Älkää myrkyttäkö mieltänne kyllästyneiden "kyytimiesten" puheilla. Oma asenne ratkaisee ja hyvällä asenteella ja pilkesilmäkulmassa auttaa jaksamaan uralla pelastuslaitoksessa.

- Ja hei, jos oikein alkaa tökkimään palomiehentyö sen kuormittavuuden takia, niin käy kokeilemassa vaikka rakennustyömaalla betoninraudoittajan saappaita. Voi olla, että kohta jo latu pelastuslaitoksella alkaa taas maistumaan paremmalta.




keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Henkeä pidätellen...

Vihdoinkin sain käytettäväkseni sellaista videotekniikkaa, jolla voin kertoa jotain siitä, millä keinoin minä rentoudun ja irtoan arjenoravanpyörästä.

Olen ns. "sunnuntai-vapaasukeltaja", eli käyn sukeltamassa ilman mitään suurempia tavoitteita tai aikatauluja. Hengenpidätyksellä on kummia vaikutuksia elimistöön. Se rauhoittaa, poistaa stressiä ja saa arkiset huolet ja murheet painumaan taka-alalle. Ei sillä, että elämäni olisi murheen täyttämää ja ainoa keino selvitä siitä on hengenpidätys tajuttomuuteen saakka. Sukeltamisen rauhoittava vaikutus minulle on kuitenkin merkittävä. Vapaasukeltamista voi suositella kenelle tahansa. Et tarvitse juurikaan kalliita välineitä aloittaaksesi sukeltamisen. Vapaasukellus on siis sukeltamista ilman sukelluslaitteita. Eli siis lisäilmaa ei ole, eikä sitä pyydetä. Voit sukeltaa perusvälineillä (räpylät ja maski) tai ilman. Yksi tärkeä juttu kuitenkin on... Älä koskaan sukella yksin.



Itse olen harrastanut tuota "hengenpidätystä" säännöllisen epäsäännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Aloitin treenaamisen Jyväskylässä ja siellä sain ohjaajaltani hyvät neuvot ja vinkit sukellustekniikkani kehittämiseen. Kuopioon muutettuamme täytinkin pian Kuopin urheilusukeltajien jäsenanomuksen ja näin aukesi Niiralan uimahallin ovet minullekin ja harrastukseni sai jatkua.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ei koskaan samanlaista päivää...

Sain jokin aika sitten mielenkiintoisen puhelun. Uskokaa tai älkää mutta minulle tarjottiin "keikkaa" valokuvamallina.

Ensin ajattelin, että huh huh! Ovatko oikeat valokuvamallit kadonneet vai peräti kuolleet sukupuuttoon, vai onko keikka jotain sellaista, johon ei kukaan järkevä ihminen suostu? -Otetaanko kuvat vaatteet päällä vai ilman, kysyin. Puhelimessa kerrottiin, että tarve olisi oikealle palomiesmallille. Kuvat tulisi menemään erään yrityksen tuotemainontaan. Tuo yritys oli minulle ennestään tuttu joten suostuin puhelimessa kuvauksiin.

Ajellessani kuvauspaikalle ajattelin, että muutama tyylikäs poseeraus salamavaloissa ja homma on siltä osin paketissa. No eipä mennyt sekään ihan niin kuin olin ajatellut. Ammattivalokuvaaja räpsi kuvia jo neljättä tuntia ja meikäläinen teputtelee taukoamatta sammutusasu päällä vihreän kankaan päällä milloin missäkin asennossa. Hiki virtasi solkenaan ja kieli tarttui kitalakeen. Avustajat kantoivat jatkuvasti käsiini eri tuotteita joita kuvissa esitin käyttäväni.

Tilannekuvaaja Joonas Nieminen, ammattivalokuvaaja Ludwig Gilbert
Kuvauskohteena hakulaite

Jossain vaiheessa kuvaukset tulivat päätökseen ja sain pakata hikisen sammutusasuni kassiini. Fiilikset kuvauksista oli, että homma oli tosi mielenkiintoinen ja antoisa. Nyt ainakin ymmärrän, että ei mallintyöt mitään helppoja hommia ole. Taas saattoi todeta ettei palomiehenä ole kahta samanlaista päivää. :) Nyt tiedän miltä tuntuu olla esim. käsimallina.

Viikonloppu oli muiltakin osin kokemuksellinen. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan appiukon opastuksessa talvienduroa. Kokemus "enskasta" oli niin mukaansa tempaava, että seuraavana aamuna täytyi pyytää lapsilta apua sukkien laitossa, koska iskän selkä on niin jumissa. Mutta kaikki oli vaivan arvoista, nautin täpöllä ajamista ja varmasti ensi kesänä täytyy endroropyörä hankkia meidänkin pihaan.



maanantai 9. helmikuuta 2015

Never give up!

Sain postitse ilmoituksen, että Kuopion postikonttoriin on saapunut minulle kirjattu paketti. Tiesin odottavani jotain Firefighter Companyn tuotetta. Paketista paljastui palokunnan punainen Hosemaster -pikeepaita.
Ensi ajatukseni tuosta letkumestari paidasta oli: -Hei, tämä on oikeasti laadukas ja kestävän tuntuinen paita! Paidassa on paljon tyylikkäitä ja hauskoja yksityiskohtia, kuten brodeeraus ja omaperäinen pesuohje. :) Mikä parasta, paita tuntuu miellyttävältä päällä ja istuu hyvin. Luulen, että tätä paitaa tulen käyttämään keväällä ahkerasti.

 


 





Paitaa saa tilattua punaisena tai mustana hintaan 25,90e ja tuotteilla on 14 vuorokauden palautusoikeus. Firefighter Companyn verkkokauppaan pääset mainosbanderollia klikkaamalla.

torstai 5. helmikuuta 2015

-Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Taas alkaa olemaan yksi etäopiskeluviikko alipäällystötutkintoa taputeltuna. Nämä etäviikot tulee vietettyä aika ahkerasti läppärin kimpussa. Erilaisia oppimistehtäviä pursuaa Pelastusopiston palvelimelta, joten siis tekemisen puutetta ei pitäisi päästä syntymään. Tunnollisena opiskelijana olen yrittänyt joka päivä paukuttaa tehtäviä pois käsistäni. Välillä tulee purnattua ja tuskailtua tehtävien määrää ja sitä onko kaikki tehtävät tärkeitä tulevassa työssäni esimiehenä? Lopulta luulen tämän kaiken tuskailun ja työnteon kuitenkin kasvattavan minua tulevaan harppaukseen urallani. Se on myönnettävä, ettei kessukurssi ihan läpihuutojuttu ole.


Opiskelun tehokkuudesta kertoo se, ettei yksi läppäri riitä.

Joskus muistan kuulleeni kun isot pojat puhuivat palokunnassa hakeutuvansa ap-kurssille, koska ei halua valvoa enää öitään kirkkaassa pakettiautossa, eli ambulanssissa. Muistan silloin ajatelleeni, että onko asia todellakin noin kuin sanotaan? Kessukurssista puhuttiin, että sinne vaan lähdetään ja sen jälkeen voitkin jo polttaa suurieleisesti punaiset saku-housusi aamuapellissa. Uskon kyllä, että joskus on saattanut näin todella olla. Mutta tämän päivän ap-kurssille ei ilmoittauduta kuin Hippo-hiihtoon. Aikuisopiskelumuoto vaatii kyllä opiskelijalta muutakin kuin saku-housujen hautaamista paloaseman takapihalle. Ilman riittävää opiskelu- ja työmotivaatiota ei täällä pitkälle pötkitä.

Tämä opiskelu olisikin ihan toisenlaista ilman näitä etäviikkoja. Jokaiselle etäviikolle ovat opettajat laskeneet oppilaille 38 tunnin edestä itseopiskelua ja erilaisia kirjallisia oppimistehtäviä. Toisin sanoen, vapaus tuo vastuuta. Helpompaa olisi vain istua luokassa ja olla läsnä.
Uskon kuitenkin, että tämä nykyinen koulutusmuoto on parempi meille perheellisille sekä se antaa mahdollisuuden käydä opintojen ohessa työssä tulipalokunnassa. Näin myöskään kouluttautuminen ei muodostu kenellekään taloudelliseksi itsemurhaksi.


Ilokseni voin vielä esitellä blogini uuden yhteistyökumppanini, FIREFIGHTER COMPANYN.
Firefighter Company on stadilaisten brankkareiden ideoima ja perustama yritys joka myy todella räyheitä ja korkealaatuisia Firefighter Streetwear-tuotteita. Tulen blogissani kuukausittain esittelemään eri tuotteita ja lukioilleni on luvassa alennuskoodeja Firefighter Companyn verkkokauppaan. Kauppaan pääsette klikkaamalla yrityksen mainosta.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Aina valmiina

Uusi lukukausi on nytkähtänyt käyntiin ilman suuria tunteita. Paluu takaisin koulun penkille ei ole aiheuttanut vaikeuksia. Vaan hymyissä suin kolleegat ympäri Suomen maata saapuivat jatkamaan tuota esimieheksi kasvamisprojektiamme. Opiskelut jatkuivat välittömästi täydellä höyryllä eteenpäin.

Tällä viikolla aloitimme vaarallisten aineiden-opinnot ja se on sellainen aihe jota olen odottanut opinnoiltani. Vaaralliset aineet on aiheena erittäin "harmaa" ja epävarma alue meikäläisen osaamiskentässä. Mutta luulempa, ettei meidän maassamme kovin moni pelastusalalla työskentelevä paukuttele henkseleitään HazMat osaamisellaan. Se, että jos kerran vuodessa puet harjoituksissa myrkkypuvun päälle, ei tee kenestäkään rautaista ammattilaista. Tässä taas törmätään tuttuun kliseeseen: Palomies osaa vähän kaikkea, muttei mitään kunnolla!

Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on pelottavin tai vaarallisin keikka mihin palomies voi urallaan joutua? Minun vastaukseni olisi nopea ja lyhyt; - Vaarallisten aineiden keikka, kemikaalionnettomuus.



Pelastusalan ammattilaisilta vaaditaan ihan hitokseen paljon kaikenlaista erityisosaamista. Sun pitäisi etsiä ja löytää ihmisiä palavasta talosta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, -pelastaa jäihin pudonnut pilkkimies, -porata bensarekan kylkeen reikä jotta polttoaine saadaan siirrettyä, -Leikata autonromua sen verran auki, että saadaan kriittisesti loukkaantunut perhe ulos, -liuottaa sydäninfarkti kesämökillä, -pelastaa nostolava-autolla tulipaloa paennut parvekkeelta, -sukeltaa ja etsiä hukkunutta lasta uimarannalla, -pelastaa köysillä joku onneton joka on pudonnut pihakaivoon, -neuvoa, -valistaa, -palotarkastaa, -turvallisuuskouluttaa jne... Olemme aina valmiina kaikkeen tähän n.10e/ tunti.

Tämä niille jotka halajavat meille lisää kaikenlaista ylimääräistä "kissanristiäistä" Antakaa meidän keskittyä siihen mitä varten olemme palkattuja pelastustoimeen. Työrauhaa, harjoittelu ja erikoistuminen kunniaan!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Uusille pelastajaoppilaille

Viikon päästä se taas alkaa. Nimittäin raju opiskelu kohti pelastusalan arvostetuinta tehtävää. ;) Toinen ja samalla viimeinen lukukausi alipäällystökurssilla käynnistyy ensi maanantaina. Saamaan aikaan Pelastusopiston ovista astuu sisään 60 tulevaa pelastajaa.

Ensiviikkona opistolla on siis aistittavissa jonkinlaista jännitystä ja uuden tuntua. Moni alkava opiskelija miettii, millaista on opiskella firefighteriksi Pelastusopistolla? Varmasti yhtä moni on kuullut kaikenlaisia juttuja ja tarinoita tutuilta ja tuntemattomilta. Näiden juttujen perusteella, jotkut alkavat heti ensimmäisestä päivästä alkaen murehtimaan tulevasta 100% savusukellustestistä, jossa lämpömittari työnnetään sinne minne aurinko ei paista. Testi on jotain sellaista inhimillisyyden yläpuolella olevaa, josta voi selvitä vain supermies. Testissä joutuu kantamaan kaiken aikaa täydellistä savusukellusvarustusta ja hengittämään raskasta paineilmaa. Kävelyä, ryömimistä, konttaamista, kantamista, eksymistä, tuskailua, kiipeämistä, moukarointia, pyöräilyä, väsymistä ja jäähdyttelyä. Testi on kertakaikkisesti niin kova fyysisesti, ettei siitä voi selviä. Heh!

Ehkä tuossa jonkinlainen totuudensiemen on. 100% savusukellustesti on fyysisesti rasittava ja sen takia kannattaa iltoja viettää enemmän lenkkipolulla ja puntilla kuin letkupubissa tikanheitossa. Ei sillä, kyllä tikanheitto, ja seurustelu letkupubissa on varmasti välillä paikallaan. :) Tuota testiä ei tarvitse kuitenkaan murehtia sen enempää, vaikka naapurin "Pena" sanoi kaikkea muuta. Testi sijoittuu pelastajatutkinnon viimeiselle lukukaudelle, joten aikaa kaikelle harjoittelulle on runsaasti. Pääsääntöisesti harvoin pelastajakurssilla kenenkään fyysinen kunto lähtee laskusuuntaan vaan suunta on ylöspäin. Opintojen aikana massaa alkaa kertymään useimmille ja kiitos siitä kuuluu Tulikukon maittaville ja runsaille ruokatarjoiluille. Omasta ja AP38:n puolesta toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi Kuopion palomiestehtaaseen.

Kaikille vielä hyvää kuluvaa vuotta ja muistakaa elää unelmaanne!