HIGH ADVENTURE OY

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Be yourself everyone else is already taken

Nyt se on sitten loppunut. Viimeinen työvuoroni Jacksonvillessä sujui sekavin mielin.
Toisaalta tunsin oloni helpottuneeksi ja toisaalta taas minulla oli jo ikävä tuota asemaa ja brothereita :) Aikansa kutakin, niin kait se vaan on ajateltava.

JFRD Station 21 B-shift

Kokemukseni kansainvälisestä henkilöstövaihdosta on ollut loistava! Tämä kolme kuukautta on antanut minulle ja koko perheelleni valtavasti. Olemme saaneet monia uusia ystäviä, joita tulemme varmasti tapaamaan uudelleen. Ammatillisesti olen saanut paljon ajeteltavaa...minulla on paljon veljiä joista en aiemmin tiennytkään ;) Uskon, että suurin ikävä jää juurikin tuota "B-shift:ä"
En ole koskaan tuntenut töissä ollessani tuollaista yhteen kuuluvuutta, joka täällä vallitsee.

Viimeiseen työvuoroon lähtiessä fiilikset olivat melkeimpä samanlaiset kuin olisin mennyt ensimmäiseen vuoroon. Työvuoro sujui mukavasti ilman suurempia hälytyksiä. Pahaksi onnekseni kamerani sanoi sopimuksensa irti ja tämän minulle tärkeän päivän ikuistaminen jäi pelkästään puhelimeni kameran varaan :(

Työvuoro oli hankkinut minulle lahjan jota arvostan suuresti. Sain Hazmat-teamin (punaisen) kypärän. Olin todella otettu tästä arvokkaasta lahjasta. Minut on kelpuutettu tuohon arvostettuun HAZMAT-TEAMIIN!
Se on sellainen saavutus jota harva suomalainen palomies pääsee kokemaan. Perheeni oli myös kutsuttu vierailemaan asemalle ja tietenkin syömään kakkua. Täällä olen oppinut kuinka voi valmistaa iltapalaksi suklaakakkua usealla eri tavoin:)

 Minulla on ollut todella mukava ja ystävällinen ohjaaja työvuorossa ja ehkä joku päivä "Beaver" saapuu tutustumaan myös Keski-Suomen pelastuslaitokseen. Kovasti ainakin suunniteltiin vierailua. :)
Jäähyväisten jättäminen on aina epämiellyttävää. Pala kurkussa, sanat häviää, haluaa vain puristaa lujempaa...Äijämäisillä sanoilla ja eleillä päästään kuitenkin takaisin mukavuus-alueelle. :)
Asemalla on ollut perinne, että tärkeät vieraat ovat saaneet jättää tervehdyksensä ruokapöydän tuolin pohjaan. Noita terveisiä olen lukenut monen monta kertaa täällä ollessani ja olen miettinyt mitä itse kirjoittaisin jos saisin mahdollisuuden.


Mahdollisuuden sain ja näin siellä nyt lukee, "minun" tuolin pohjassa.

Thanks brothers of the time that I got to spend with you (10-6-13 - 12-22-13).
Now I know a little what means brotherhood.
I have had a great time here.

I never forget you!

Fireman from Finland

Sami

Aamulla kotiin kävellessäni kelailin mielessäni täällä työvuorossa tapahtuneita asioita. Monen monta naurua on naurettu. Ja monta vitsiä on mennyt myös minulta ohi. Keikkoja on ollut runsaasti ja ihmisiä on saanut auttaa erilaisissa tilanteissa. Olen saanut osallistua useaan eri täydennyskoulutukseen. Mielenkiintoisin koulutus ehkä oli Usar-team rope rescue training.
Hyväntekeväisyyttä on tullut tehtyä useita kertoja :) Viimeisimpänä tempauksena olimme koko työvuoro jakamassa jäätelöä lastensairaalassa pienille potilaille.

Kaikesta näistä näistä asioista kasvaa sellainen kokemus, jota täytynee varmasti sulatella jonkin vielä jonkin aikaa :)

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille.

Terveisiä New Yorkista :)



lauantai 14. joulukuuta 2013

You will never stumble on anything good while sitting

Vihdoinkin se tapahtui. Kauan odottamani toive toteutui ja pääsin seuraamaan päiväksi Jacksonvillen pelastuskoululle USAR-TEAMIN  -rope rescue koulutusta.
Päivä oli minulle todella mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin tutustumaan Pohjoisen Floridan köysipelastus- ukkoihin. Porukka otti minut vastaan tosi mukavasti ja opettajat esittelivät minulle innokkaasti heidän välineitä ja tekniikoita. Monet tekniikat olivat minulle tuttuja, joitakin pieniä vivahde eroja toiminnastamme ja välineistä kyllä löytyy. Köysipelastaminen on kuitenkin sellainen laji, että siinä taiteilijalla on melko vapaat kädet soveltaa tilanteen tullen haluamallaan tavalla. Turvallisuudesta kuitenkaan tippaakaan tinkimättä. Täällä köysipelastusosaaminen rajoittuu kahdelle asemalle. -Technical Rescue Teamiin kuuluu 13 jäsentä. -Usar Teamiin mahtuu jäseniä noin 200 hlö.



Toiveeni oli kansainvälisen vaihdon osalta, että pääsisin enemmänkin seuraamaan ja osallistumaan Technical Rescue Teamin ja USAR-teamin koulutuksiin. Mutta tämä haaveni ei toteutunut aivan toivomallani tavalla. Olen ollut miltei 3 kuukautta osana HAZMAT-teamia.

Tämän 3 kuukauden ajan olen elänyt unelmaani todeksi ja saanut nauttia täysinrinnoin tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta tehdä töitä ulkomailla. Olen saanut istua aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa. Välillä fiilis on uskomattoman hyvä ja kohta taas toivoisi jo kaiken olevan ohi. Uskon kuitenkin tämän kaiken kokemani aukeavan minulle vasta kuukausien sulattelun päästä kun olen päässyt takaisin kylmään ja pimeään suomeen. Varmasti normaaliin arkeen palaaminen tapahtuu hyvinkin nopeasti pohjolassa ja kaikki Jacksonvillessä kokemani asiat saavat ajansaatossa vähintään kultareunukset.

Täällä ollessani olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyypeihin sekä seuraamaan ja osallistumaan normaaliin arkeen työvuorossa. Täällä kaikki asiat tehdään aina yhdessä. Kukaan ei tee mitään yksin vaan koko porukka on aina mukana työntouhussa. Joka päivä päivällisen jälkeen keittiöstä kuuluu huuto: FAMILYTIME!! Tuo sotahuuto on lähtölaukaus sille, että ketkä kaikki pääsee/mahtuu tiskaamaan. Alkaa hillitön kilpajuoksu, tuolit kaatuu ja heikoimmat pakenee kauemmaksi.Tämä on ollut kadehtittavaa seurattavaa ja tästä olisi hyvä meidänkin "Jörö-Jukkien" ottaa mallia. Suomessa jokainen puurtaa aina omallaan vastuualueellaan ja ei varmasti vahingossakaan tee toisten hommia.



Nyt tiedän jotain siitä mitä sana -Brotherhood, tarkoittaa. Jacksonvillessä on palomiehiä 1300 hlö ja ja väitän, että kaikki tuntee toisensa. On ollut hienoa olla mukana tälläisessä työyhteisössä. Aina kun nähdään keikoilla toisten asemien miehiä ja naisia, niin kaverillisuus on jotain aivan uskomatonta. Nyrkit kopsahtelevat yhteen ja olkapää halauksia ei säästellä. :) Respect! Alkuun tämä kaikki tuntui minusta vieraalta. Mutta varmasti jään kaipaamaan tätä veljeyttä.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Nyt ylös joka ukko, irti on punakukko

Meillä päin riehui viime yönä Kukko, nimittäin Punakukko.

Tosiaan vaihtoni alkaa olemaan loppusuoralla ja olinkin jo hiukan huolissani, että tapaanko tuota "Kukkoa" lainkaan Floridassa. Vaan eipä vanha kamu pettänyt, vaan tapasimme viimeyönä rakennuspalon merkeissä.

LADDER, LADDER, ENGINE, ENGINE, FIRE9, FIRE9   STRUCTURE FIRE!!!!

Aamuyöllä aseman 21 kovaääninen päästi ilmoille karmivan rääkäisynsä. Tuo rääkäisy on sitä luokkaa, että ukko pomppaa vähintään 10 cm korkeuteen hetkeksi aikaa levitoimaan. Veret seisauttava fiilis kestää ja tuntuu kuin pumppu repisi rinnassa viimeisiään. Hetken aikaa pelkää kuolevansa ja sitten pelkää ettei kuolekaan. :)

Autolle päästyäni sykkeet oli jo tasaantuneet alkusäikähdyksestä ja järki alkoi pelata. Istuin Ladderin takapenkillä ja vieressäni istui minulle jo tuttu rookie. Nuoren miehen hiljaisuus matkan aikana kertoi pienoisesta jännityksestä. Olihan tämä ensimmäinen rakennuspalo hänen uransa aikana.
Matkaa palopaikalle oli noin 5 mailia, joten se taittui ripeästi. Paikalla oli jo useita muitakin yksiköitä ja sammutustyöt oli täydessä vauhdissa. Itselläni oli parhaat paikat katsella ja seurata kuinka "brotherit" tulta vastaan taisteli.

Talo oli jonkinlainen rivitalon mallinen ratkaisu ja palavan huoneiston molemmin puolin oli asunnot. Alkuunsa ajattelin, että näitä on palanut meillä useita kertoja ja yleensä palo leviää yläpohjassa todella nopeasti.

Ovi auki ja ukkoja sisään! Tärkein työ on etsiä ihmisiä. Onneksi tällä kertaa ei ihmisiä asunnossa ollut.

Sammutustekniikka poikkeaa aikalailla siitä mihin olen tottunut. Suomessa me yritämme sammuttaa aina mahdollisimman vähällä vesimäärällä ja näin ollen pienentää jälkivahinkoja. Savusukelluspari ottaa aina mukaansa suihkuputken, jolla varmistetaan työparin turvallinen savusukellus. Ovet ja ikkunat pidetään kiinni, jotta palo ei saa tarvitsemaansa happea ja pääse voimistumaan.

Täällä malli oli se, että kaikki ovet revitään auki koko rivitalosta ja muiden kuin palavan asunnon ovelle laitetaan ylipaine-tuuletus. Savusukeltajat menivät todellakin ilman vettä sisään asuntoon, jonka ovelta tuprusi jo todella pahanväristä savua. Jännityksellä seurailin kuinka homma eteni ja kohta huomasinkin jo liekkien tulevan vesikaton läpi. Tässä kohtaa ajattelin, että se on menoa nyt!
Kolme firefighteriä kiipesi tikapuita pitkin katolle ja alkoi repimään huopakattoa "Hooligan"-työkaluilla auki. Katto näyttikin aukean helpohkosti ja miehet pääsivät takaisin turvalliselle maankamaralle.

Jonkin kerran tämänkaltaisia paloja nähneenä luulin jo tietäväni tämän tulipalon lopputuloksen. Mutta väärässä olin!
Kuin ihmeen kaupalla, vettä säästelemättä, liekit lähtivät laantumaan ja tummanruskeat savut vaihtuivat vesihöyryyn. Vielä jonkin aikaa seurailimme tilannetta, jonka jälkeen meidät vapautettiin tekemään huoltoa paloasemalla.

Ladder 21 is available.


torstai 5. joulukuuta 2013

Happy End

...Takaisin autonvuokraukseen.

Palasimme sovittuna päivänä takaisin lentokentän autovuokraamoon, hakemaan autoa joka meille kuului. Kentälle meidät kyyditsi naapurimme joka oli myös hyvänä tulitukena tiskillä asioidessamme.
Keskustelu virkailijan kanssa kävi taas niin kuumana, että ajattelin kohta vartioiden saapuvan paikalle varmistamaan kansalaisten turvallisuutta.

Virkailija oli edelleen sitä mieltä, ettei meille autoa ole. En voi ymmärtää tätä! Miten niin ei ole? Olen maksanut auton ja olen sovittuna aikana sitä hakemassa. Miten tämä on mahdollista? Virkailija sanoi, että -koettakaa ymmärtää, että nyt on vuoden kiireisimpiä aikoja, koska on Thanksgiving!
En tiedä itkisikö vai nauraisiko...vai molempia. Selvitin kuitenkin virkailijalle, että -MINULLE ON AIVAN SAMA KUINKA KIIREISTÄ TEILLÄ ON!
Jos te vuokraatte minulle auton, niin olisihan se kohtuullista jos saisin sen!
Lopultakin meille taas löytyi kulkupeli. Mutta ei sitä, josta olin miltei 3000 euroa maksanut.

Autonvuokraus on helppoa. Ilmoitat vain ajankohdan sekä autonkokoluokan ja siitä muodostuu hinta. Suomalaiseen ajattelumalliin ei mahdu se, että sovitut asiat eivät päde.  Jos maksan isosta maasturista, niin en todellakaan suostu ottamaan vuokraamolta vastaan Ford Fiestaa! -Mutta muuta ei nyt ole tarjolla, selvitti virkailija meille. Ajakaa sillä muutama päivä ja he soittavat sitten kun meille kuuluva maasturi saapuu. Voiko olla niin, ettei vuokraamossa muka tiedetä tarkkaan missä ja milloin heidän autot palautuvat takaisin?
Kerroin virkailijalle etten suostu lähtemään kotiin ilman meille kuuluvan kokoluokan autoa tai sitten kalliimpaa. Mutta missään nimessä en suostu ottamaan halvempaa Ford Fiestaa käyttööni minuutiksikaan.
Ihme tapahtui! Yllättäin maasturi löytyikin? Mistä se nyt sitten löytyi? Ihan sama!
Auto alle ja kumit vinkuen takaisin työvuoroon. Nyt meillä on uusi hieno maasturi, jolla kelpaa päästellä. Taistelu siis kannatti!



Jos jollain on vastaavia kokemuksia autonvuokraamisesta, niin olisi mukava päivitellä niitä.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Fireman´s Prayer

When I am called to duty, God
Whenever flames may rage,
Give me the strength to save some life
Whatever be its age.
 
Help me to embrace a little child
Before it´s too late,
Or some older person
From the horror of that fate.
 
Enable me to be alert
And hear the weakest shout,
And Quickly and efficiently
To put the fire out.
 
I want to fill my calling
And give the best in me,
To guard my neighbor
And protect his property.
 
And if according to Your will
I am this life to flee,
Please bless with Your protecting hand
My precious family.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tarina, jota muistellaan

Kerronpa teille tarinan ei-niin-onnistuneesta autonvuokraamisesta.
Saatatte ehkä muistaa kuinka kaikki alkoi.....

Saavuimme Jacksonvillen kansainväliselle lentoasemalle 9 tuntia arvioitua aikaa myöhemmin, koska lentomme peruttiin. Syypää tähän kaikkeen oli hörhö, joka ilmoitti, että hänellä on pommi!
Tästä syystä kaikki saapuvat ja lähtevät lennot peruttiin ja koko lentoasema sulki ovensa, ja meidän pesue joutui viettämään yön hotellissa Miamissa. Saavuimme seuraavana päivänä onnellisina  Jacksonvilleen.

Autovuokraamon tiskillä alkoi onnellisuus vähitellen kadota...Alkuun meille ilmoitettiin ettei autoa ole meille, koska emme olleet sitä sovittuna aikana noutamassa, eli edellisenä iltana. Kerroinkin ystävällisesti kyseiselle "ärsyttävän vetelän oloiselle" virkailijalle, että huomasiko hän edellisenä iltana, että kyseinen lentokenttä, jossa myös hänen toimipaikkansa sijaitsee, oli suljettuna, koska siellä oli pommiuhka-tilanne päällä???
Hän kertoi tienneensä uhkatilanteesta. -NO, KUINKA OLISIN VOINUT OLLA HAKEMASSA AUTOA!
Virkailija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei meille autoa nyt löydy. Itselläni alkoi tuossa vaiheessa jo keittää aikalailla. Selvitin parhaan kykyni mukaan tilannetta suomeksi ja englanniksi. :) Sanoin, että olen maksanut autovuokraa miltei 3000 euroa ja nyt on parasta, että etsit auton meille!

Ja kuinkas kävikään?  Auto järjestyi sittenkin. Ei kylläkään sellainen kuin mitä luki vuokrasopimuksessa.
-No auto kun auto, ajattelin. Kunhan päästään nyt uuteen kotiimme.
Lähtiessämme virkailija ilmoitti, että meidään täytyy palata takaisin vuokraamoon 26.11. ja uusia vuokrasopimus ja samalla saataisiin meille kuuluva oikea menopeli.

Kaikki on mennyt auton kanssa hyvin, aina tähän päivään saakka. Ajattelin, koska tuo sopimamme 26.11. sattuu nyt olemaan työvuoroni, että jos kuitenkin hoitaisimme auto-asian päivää aiemmin. Tarkoituksemmehan ei ollut muuta kuin uusia vuokrasopimus ja mahdollisesti saada Jeeppi käyttöön.

Lähdimme aamulla koko perheen voimin liikenteeseen. Ajatuksena oli "käydä" kentällä ja mennä sitten vierailemaan Jacksonvillen palokunta-museoon. Tältä osin kyllä suunnitelmassa pysyttiin, kentällä ja museossa käytiin. Ainoa poikkeus oli se, että kaikki liikkuminen tapahtui joko; kävellen, bussilla tai taksilla!!

Palataanpa takaisin hetkeen, kun me olimme lentokentän autovuokraamossa ja meillä oli vielä auto.

Teimme kuten olimme lokakuussa sopineet kyseisen virkailijan kanssa. Eli palautimme auton ja palasimme tiskille uusimaan sopimustamme ja hakemaan meille kuuluvaa JEEPPIÄ!
Se oli kuin uusinta ensimmäisestä tapaamisestamme. :)

  -I am sorry I don´t have a car for you, sir. Syy oli se, että olimme tulleet vääränä päivänä hakemaan sitä. EI se mitään, ajattelin. Olinkin jo tottunut meidän Dodgeen ja ilmoitin, että voimme käyttää sitä loppuajan, enkä tarvitse JEEPPIÄ. Tähän virkailija sanoi, ettei meillä ole mitään autoa enää, koska olimme juuri palauttaneet sen. Ystävällisesti yritin selvittää tilannetta ja pyysin, että hän etsisi meille auton. Mutta tämä mikrofoni-tukkainen myyjämme sanoi ettei hänellä ole antaa meille mitään autoa, ei edes sitä juuri palauttamaamme.



Ei voi olla totta! Olemme pienten lastemme ja kaikkien turvaistuinten ja rattaiden kanssa noin 30 mailin päässä kotoamme, ilman autoa. Tilannettamme selvitettyämme "myyjälle" hän sanoi ystävällisesti, että voisi VUOKRATA meille auton 300dollarilla huomiseen saakka, jolloin saisimme meille kuuluvan auton.
Hah Hah hah haa......! -Missä se piilokamera on? Ja minähän en maksa yhtään enempää tuohon kyseiseen autovuokraamoon! Autovuokraamo on muuten nimeltään DOLLAR.


Meikäläisen johdolla meidän pesue käveli peräkkäin kuin köyhän talon porsaat kohti taksitolppaa.
-Minne nyt mennään iskä?, kysyi poikani taksissa. -No sinne museoon, vastasin. Olihan se päivän suunnitelmamme.

Fire Museum oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus. Oli hienoa nähdä kuinka vanhat varusteet ja laitteet oli säilyneet hyvässä kunnossa aina tähän päivään saakka. Museo oli rakennettu vanhaan paloasema nro. 3:seen.

Jacksonvillen Fire Museum

Museo vierailun jälkeen alkoikin mietintä, kuinka pääsemme kotiimme. Museosta oli jonkin verran matkaa Downtowniin, mutta pilvenpiirtäjät kuitenkin näkyivät museon pihaan, joten päätimme kävellä keskustaan.
Emme oikein sopineet katukuvaan "valkoinen perhe". Pääasiallisesti vastaan tuli ainostaan epämääräisen näköistä porukkaa. Kamerat, aurinkolasit ja kellot piiloon. En halua, että joku vielä haluaa ryöstää meidät. Yksi ryöstö päivässä riittää, kiitos DOLLAR! Vaikkakin olin kyllä sellaisessa mielentilassa, että olisi virhe tulla minua ryöstämään...

Noin 2 mailia käveltyämme pääsimme tutulle seudulle keskustaan, josta etsimme bussipysäkin ja hyppäsimme bussiin, joka oli taas täynnä epämääräisen näköistä porukkaa. Mutta niin vaan päästiin kuitenkin turvallisesti perille kotiimme ilman, että meidät olisi ryöstetty. Tai vietiinhän meiltä Dodge.


Arkielämän extremeä

Palaan kirjoittamaan kuinka tämä murhenäytelmä saadaan päätökseen. Virkailija muistutti vielä meitä, että autoa pitää olla huomenna hakemassa tasan klo 23:45! (WTF, mikä noutoaika tämä on???)

Vaihtoehdot huomiselle on: me joko saadaan auto tai minut pidätetään ;)





maanantai 25. marraskuuta 2013

Kita auki!

Alkuun tuntui kadehtittavalta ajatus, että amerikkailaiset palosotilaat voivat palvella 20 vuotta ja jäädä sitten ansaitulle eläkkeelle. Nyt kun olen päässyt läheltä seuraamaan tätä arkea, niin enpä tiedä.....?

Joka 3. päivä töissä ympärivuotisesti. Täällä ei tunneta juurikaan samanlaista työaikalaki-käsitettä kuin meillä Suomessa. Palkallista vuosilomaa ei ole! Ilmeisesti muutaman vuoron voit vuodessa kuitenkin pitää vapaata halutessasi...
Ylitöitä täällä saa paiskia melko rajattomasti. Eräs firefighteri oli äskettäin vaatimattomasti 7 vuorokautta putkeen töissä!?! Suomessa meillä tiukat rajat näissä asioissa.
En tiedä kuinka moista rallia kukaan kestää vuodesta toiseen. Onneksi meillä on kesä- ja talvilomat, ja mahdollisuus ottaa vaikka vuorotteluvapaata ja ladata akkuja.

Tai vaikka hakeutua kansainväliseen henkilöstövaihtoon ja tutustua alligaattoreihin!


Kuvassa on oikea alligaattorin poikanen (keskellä). Heh heh! Olisin halunnut päästä kuvaan myös aikuisen alligaattorin kanssa.
-Saanko laittaa pääni sen suuhun?  ...Ai miks ei?

 
- Jospa mä nopeesti vaan...Ota nyt Sanna äkkiä se kuva!



 
Tämän lähemmäksi ei kuitenkaan tarvinnut aikuista alligaattoria lähestyä. :) Kiitos tämä riittää!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Auto ilman kuljettajaa...

Pakko parilla sanalla mainita liikennekulttuurista Jacksonvillessä.
Täällä liikenteessä on monenlaisia kuljettajia. Mielestäni välillä kuljettaja on enemmän matkustan roolissa, ja se on pelottavaa. Täällä on myös nopeusrajoitukset, mutta kukaan ei niistä juurikaan piittaa. Rekat paahtaa rintarinnan ja nopeusmittarin neula näyttää 120 km/h. Liikenne virtaa useilla kaistoilla ja ohitella saa kummalta puolen tahansa!!
Tämän ohittelun seurauksena on usein myös palokuntaa ja poliisia tarvittu selvittämään tilannetta tienpäällä.


Lisää vaaroja tulee, kun ihmiset tekevät ajaessaan kaikkea muuta kuin mitä pitäisi tehdä. Naapurimme kertoi meikkaavansa aina työmatkallaan! Tosi monella kuljettajalla näyttää myös olevan Facebookin-päivitys menossa kesken ajon.

Asemamme keihäänkärki (engine 21) oli remontissa 3 kuukautta, koska veronmaksaja rysäytti huolella kylkeen, vilkkaalla highwayllä. Kolarin aiheuttanut kuljettaja ei näpytellyt tekstaria eikä päivittänyt Facebookia vaan ihan rehellisesti luki kaikessa rauhassa kirjaa ajon aikana!
Onneksi tuosta rytäkästä oltiin selvitty pelkällä peltiremontilla. Ja nyt meillä on ykkösnyrkki takaisin pilttuussa, valmiina palvelemaan veronmaksajia ja niitä jotka eivät maksa veroja :)


 
 
 
Mielestäni kyseinen kampanjamainos on loistava!
 
 
 

 


lauantai 16. marraskuuta 2013

"We make our choices and then our choices make us"

Syksy on tullut tänne paratiisiinkin. Päivät merenrannalla makoillen taitaa olla taakse jäänyttä elämää. Mene ja tiedä, ehkä tämä kylmyys vielä kuitenkin väistyy ja lämpöiset ilmat palaa takaisin. Totuus kuitenkin on, että kylmyys ja sateet on löytänyt meidät täältäkin. Parin viikon ajan on ollut aika kalseaa ja kylmää. Aamulla töihin lähtiessä pitää jo katsella pitkiä housuja jalkaan ja takkia päälle. Toivottavasti tämä on todellakin ohi menevää. :)
En ollut varautunut tänne tullessani siihen, että liittyisin ehkä Jacksonvillen avantouimareihin. :)

Tällä viikolla täällä on alkanut kaupoissa soimaan joululaulut ja pihammekin on jo saanut jouluiset koristeet ja valot!

 

Töissä sujuu ihan mukavasti. Oma paikka alkaa työvuorossa hiljalleen hahmottumaan. Hyvä näin, sillä vaihtoni alkaa olemaan puolessa välissä. Tuleva sunnuntain työvuoro on "GameDay". Jacksonville Jaguars pelaa Arizona Cardinalsia vastaa pöhköpalloa, eli amerikkalaista jalkapalloa.
Ja silloin kun on "GameDay" kaikki muu ylimääräinen liike loppuu ja kaikki vetäytyy seuraamaan peliä. Minäkin seuraan peliä vaikken siitä juurikaan mitään ymmärrä :)

Viime viikolla alueellamme oli tulipalo, joka ei kylläkään osunut meidän vuoroon. Mutta ajattelin kuitenkin laittaa paikallisen uutistoimiston videon nähtäväksi.
Juttelin tulipalossa olleen liutenantin kanssa, joka esitelmöi tapahtumia minulle mielellään.
Esimiehen kertomuksen mukaan oli todella lähellä ettei 6 firefighteria olisi menehtynyt ns. backdraft-tilanteessa. Kaikki pelastajat olivat viimehetkellä poistuneet palavasta rakennuksesta ennen voimakasta räjähdystä.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että joskus saattaa "punakukko" yllättää.

http://www.news4jax.com/news/Firefighters-use-KFC-fire-as-a-teaching-moment/-/475880/22828888/-/3ep30f/-/index.html

Tälläiseen tapahtumaan törmäsin edellisessä vuorossa.
Kansalainen päätti tankattuaan autonsa, että jos menisi kuitenkin auton kanssa sisälle maksamaan. Lopputulos oli kuitenkin se, että kyseisen yön kansalainen sai viettää pahnoilla tinatähdenvalvonnassa.

                                        



maanantai 11. marraskuuta 2013

palomiehiä pelastamassa...

Suomessa meitä palomiehiä vainotaan, tai siltä se ainakin ajoittain tuntuu.

Jo pelkästään pelastajaksi pääseminen on kovan ja ankaran työn takana. Ensin on vaativat fyysiset ja psyykkiset testaukset, joiden jälkeen katsotaan mihin hakupisteesi riittävät. Pohjakoulutuksena pitää tietenkin olla 2. asteen koulutus tai lukio. Toisin sanoen opiskelet kaikkiaan noin 4,5 vuotta ennen kuin valmistut tulentorjujaksi. Ja mitä saat vastineeksi? Ammatin, jota arvostetaan ja josta voit olla ylpeä.

Alkuun tämä riittää meille kaikille. Mutta en tiedä yhtäkään kesämiestä, joka ei haaveilisi pysyvästä työsuhteesta hyvässä pelastuslaitoksessa. Kuinka helppoa on tänäpäivänä saada virka?
Virkavalinnan osumatarkkuutta juuri sinuun, parannat merkittävästi hankkimalla ensihoitajan ja pelastussukeltajan -kupongit ja jos vaikka taskussasi olisi lupakirja kuljettaa sitä "suurinta ja mahtavaa" puomitikasautoa.
Virka tai ei, loppujen lopuksi me kaikki taistellaan omasta tarpeellisuudestamme pelastuslaitoksella.
En sano, että pelastuslaitos olisi epävarma työnantaja, mutta joudut kuitenkin monta kertaa vuodessa todistamaan eri tavoin, että pystyt toimimaan pelastajan vaativassa tehtävässä.

Meille riittää vaatimuksia ja koko ajan joku keksii niitä lisää ja samaa vauhtia eläkeikä lipuu tavoittamattomiin meiltä palomiehiltä. Kukaan meistä ei pysty suoriutumaan näistä lukuisista testeistä ja vaatimuksista 65-vuotiaan vapisevin käsin.

Nämä ovat asioita, jotka on järjestetty erilailla täällä Floridassa. Täällä voit jäädä kunniallisesti eläkkeelle palomiehenä, etkä ole viimeisiä työvuosiasi pelkkänä painolastina työvuorossa. 20 vuotta uraa ja voit halutessa jäädä eläkkeelle. Halutessasi voit myös jatkaa sankaritekoja vielä 5 vuotta.



Hauskinta tässä on kuitenkin se, että "puu palaa samanlailla siellä Suomessa kuin täällä Floridassakin".

Miksi Suomessa pitää sitten olla näin tiukat vaatimukset? Kaikkialla puhutaan aina savusukeltaja-tehtävästä ja sen vaativuudesta. En sitä kiellä etteikö se olisi välillä raskasta ja uuvuttavaa. Mutta se, että kyseinen homma määrää koko orkesterin rytmin, ja sen voitko olla työvuorossa vai et? Nyt joku kirjaviisas voisi kertoa montako vaativaa savusukellustehtävää osuu yksittäiselle palomiehelle uran aikana? Ja voisiko näistä muutamista tehtävistä suoriutua ns. normaalikuntoinen?

Luulenkin, että täällä Floridassa on enimmäkseen juurikin näitä normaalikuntoisia kavereita.
Työvuoroissa ei ole yhtään toimintarajoitteista palomiestä vaan kaikki pystyvät hoitamaan sen "oman" tehtävänsä.

Miten se on mahdollista?

Täällä ei palomiehet vaihtele komennuspaikkoja kuten me Suomessa. Täällä voit olla pääsääntöisesti esimerkiksi sammutusautonkuljettaja, tikasautonkuljettaja, sairaankuljettaja tai savusukeltaja. Meikäläiset vaihtelee paikkoja jopa 2 kertaa työvuorossa. Ja näin kun toimitaan, niin ymmärtää miksi kaikkien täytyy olla huippukuntoisia.

Suomalainen "multiskill-pelastaja"-ajattelu alkaa tulemaan tiensä päähän. Tehtäväkenttä ja vaativuustasot alkaa olemaan niin korkealentoisia, että meidän olisi syytä ottaa mallia täältä suunnalta. Lopetetaan ajattelu, että kaikki osaa kaikkea. Sanonta; suomalainen palomies osaa kaikkea vähän, muttei mitään kunnolla. Jos haluat erikoistua palomiehenä, niin pelastuspuolella on monia mielenkiintoisia erikoisaloja, joista voit valita itsellesi mielenkiintoisimman ja alkaa opiskelemaan sitä. Terve ja järkevä pelastuslaitos tukee varmasti tällaistä suuntautumista.

Suomesta Euroopan turvallisin maa. Tämä teemahan on nähtävillä aina välillä kun päättäjät puhuvat suomalaisesta pelastustoimesta. Mitä sen eteen on tehty? Tuloksena näyttää olevan paljon lisää uusia vaatimuksia, ohjeita ja eläkeikä, jota harva palomies tulee koskaan toimintakuntoisena saavuttamaan.

Lopuksi voisin vielä kertoa kuinka Suomi, maailma ja palomiehet pelastetaan :)
...Mutta ehkäpä jätän vielä jotain tekemistä toisillekin.

 


perjantai 8. marraskuuta 2013

Pari päivää vapaata..

Nyt on ollut pari päivää aikaa vetää henkeä.

Pääsin seuraamaan suurenmaailman touhua, kävin katsomassa NHL-ottelun Tampa Bay Lighting vs Edmonton Oilers. Tunnelma oli Tampassa korkealla kun tähtihyökkääjä Stamkos takoi tehot 0+2 ja myös Valtteri Filppula pääsi tehoille ottelun lopussa tehden maalin tyhjään verkkoon. Ottelu päättyi kotijoukkeen voittoon 4-2. Aina kun kotijoukkue Lightnings teki maalin niin tuntui kuin halli olisi "räjähtänyt"! Itsellä iho meni kananlihalle ja käsikarvat nousivat pystyyn :)
En yleensä seuraa jääkiekkoa mutta tämä oli ikimuistoinen kokemus olla paikanpäällä seuraamassa maailman kovinta jääkiekko-liigaa, josta ei vauhti eikä kovat taklaukset puutu.


Edmonton Oilers vs Tampa Bay Lightning
Samalla kuin Orlannossa päin oltiin, niin olihan sitä käytävä myös Universal Studioilla kokeilemassa kaikki hurjimmatkin vekottimet. Kieputusta, pyörintää, vauhtia ja 3D:tä, näistä teemoista täyttyi päivä huvipuistossa. Suosikki laitteeksi taisi jäädä Spider-man, jossa istuttiin 3D-lasit päässä ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Kokemus oli huikea! Katso alla oleva video.


 
 
 
 
 

maanantai 4. marraskuuta 2013

30:2 tai jotain...

Töissä olen saanut taas päivitellä kuinka täällä pelastustoimea hoidetaan.
Pääsin mukaan elvytys-keikalle, joka poikkesi aikalailla siitä johon olen tottunut. Seurasin hoitotoimenpiteita suu auki. Nämä tapahtumat olivat kuin olisin katsonut iltauutisia lähi-idästä, jossa punaisen-puolikuun ensihoito toimii!

Huutoa, juoksemista, kiirettä, hätäilyä, jne...

Lyhyesti; Iäkäs potilas löydetty elottomana kotoaan. Hänet oli nähty hengissä tuntia aiemmin.
Nyt kohdatessa lähtörytminä oli asystole. Itse olisin sanonut ensisilmäyksellä, että väistämätön luonnollinen tapahtuma oli toteutunut tällä kertaa.
Mutta mitä vielä, asunnossa alkoi raivokas operaatio ihmisen pelastamiseksi. Operaatioon osallistui 2 Engineä ja 1 Rescue-yksikkö, kaikkiaan pelastajia oli paikalla 9 henkilöä!!
Seurasin sivusta elvytysprotokollaa, jota ei ilmeisesti ole tai sitä ei ainakaan noudatettu. Painelu tapahtui noin 200 kertaa minuutissa, välillä painelija seisoi ja välillä lepuutteli toista kättään, jatkaen painelua yhdellä kädellä?!? Samaan aikaan osa väestä haki paareja autosta. Potilas revittiin siirtolakanalle ja siitä paareille painelua keskeyttämättä ja samaa vauhtia jatkettiin pillit vinkuen kohti sairaalaa. Painelijaa ei turhaan vaihdeltu elvytyksen aikana. Ambulanssin hoitotilassa oli 5 auttajaa????

Sairaalan pihassa juttelin esimieheni kanssa heidän elvytyskäytännöistä. Kaikki potilaat kuulemma kuljetetaan sairaalaan riippumatta siitä palautuuko verenkierto vai ei... Näin kuulemma omaisille jää tunne siitä, että firefighterit ovat tehneet kaikkensa pelastaakseen ihmisen hengen.

Terveiset kaikille niille, jotka työskentelevät suomalaisen ensihoidon parissa;

Suomalainen ensihoito on laadukasta ja korkealuokkaista. Ollaan aidosti ylpeitä osaamisestamme :)


Brother

Hei, nyt sinulla on oiva mahdollisuus kokea myötähäpeää... Kuuntele 4.11. klo 13.40 (suomenaikaan) Yle-radio Keski-Suomea. Olen suorassa lähetyksessä :)

 




keskiviikko 30. lokakuuta 2013

The Walking Dead

Nyt alkaa pikkuhiljaa matalalento helpottamaan ja kulttuurishokki saakoon väistyä. En halua käyttää yhtään enempää aikaani moiseen alavireisyyteen. Nyt nokka kohti uusia seikkailuja ja jännittäviä kokemuksia Jacksonvillessä.
Eilen aloitimme Halloween-valmistelut kotona ja saimmekin kaiverrettua ensimmäisen kurpitsamme juhlakuntoon! Naapurimme auttoi ja neuvoi meitä tässä projektissa.

Kurpitsan kaivertaja

 
 
Rajussa työntuoksinnassa hajosivat naapuriltamme lainaamamme heppoiset työkalut. Ja ei muuta kuin etsimään kaupasta uusia työkaluja. Jouduinkin kiertämään 4 isoa kauppaa tuloksetta. Joka paikasta kyseiset työkalut olivat loppuunmyyty! Lopputyön hoitelin rautasahan terällä!

Hankimme myös juhla-asut koko porukalle. Aluksi ajattelin, että en moiseen hapatukseen rahojani laita, lapsille tietenkin asut ostetaan. Pienen harkinnan jälkeen ajateltiin kuitenkin pukeutua juhlaan. Itse olen seuraillut täällä The Walking Dead tv sarjaa. Ja näin ollen asuvalinta oli helppo! Kotona piti tietenkin vähän testata asun toimivuutta ja hyvin tuntui toimivan...kaikki pelkäsi.
Pienen peloittelun tuloksena oli, että löysin sängystä päiväpeiton alta pienen itkevän tyttäreni.

Iskä vähän innostui!

suomalainen Zombie

 


 

 

 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Nyt uidaan syvissä vesissä

Nyt uidaan syvissä vesissä...
3 viikkoa täällä työvuorossa ja nyt alkaa kehittymään kulttuurishokki.
Yleensä olen aina lähtenyt aamulla töihin mielelläni mutta nyt päätä särkee, suksi tökkii ja tuntuu kuin kielitaitokin olisi ottanut takapakkia 200 feet.
Yksi vapaapäivä vähemmän ja sen tuntee (24 on duty 48 off). Tuntuu kuin olisin jatkuvasti töissä!
Osasin odottaa tämän tapahtuvan ja toivon myös sopeutuvani nopeasti uuteen ympäristööni.
Onneksi minulla on perhe täällä eikä tarvitse heitä ikävöidä. Ja on joku kenen kanssa jakaa tätä kaikkea tunteiden vuoristorataa. Se helpottaa oloa ja antaa uskoa tulevaan.

Tehtävänkuvani on edelleen hiukan epäselvä...  Olen virkaiältäni työvuoron vanhimpia ratsuja ja kokemusta on kertynyt keikoilla olemisesta.
Pidättäytyminen työntekemisestä tehtävillä on välillä haasteellista ja turhauttavaa. Välillä saan osallistua tekemiseen ja välillä minua pyydetään kauniisti siirtymään kauemmaksi.

Onneksi tapaan ensiviikolla yhteyshenkilöni ja meidän on tarkoitus selventää tehtävääni oleskeluni aikana.

Hyvä kielitaito helpottaisi varmasti myös sopeutumista. Mutta tämänhän jo tiesinkin!

Mutta en voi sille ajatukselle mitään, että vertaan kokoajan mielessäni Keski-Suomen pelastuslaitosta ja Jacksonvillen pelastuslaitosta. Tunne on, että suomessa ja keski-suomen pelastuslaitoksessa on vaan kaikki asiat niin paljon paremmin kuin täällä. :)
Yritänkin nyt tietoisesti olla myrkyttämästä mieltäni enempää negatiivisuudella ja jatkan puskemista eteenpäin, nauttien jokaisesta päivästäni täällä Jacksonvillessä.
Tiedän sen, että kun kotiinpaluu koittaa ajatukseni ja tunteeni ovat varmasti jotain muuta.

Olen ollut etuoikeutettu päästessäni tutustumaan Jacksonvillen pelastustoimeen.  Vakituísia palomiehiä täällä on yhteensä noin 1300 ja paloasemia 59 kpl. Erikoistuneita asemia on muutamia kuten; 2 kpl HAZMAT ja 2 kpl TRT (technical rescue team).
Työvuoron harjoittelukulttuuriin en ole vielä täällä törmännyt.


Laivapalo koulutus

Vapaapäivät menee tosi mukavasti. Olemme tutustuneet uusiin naapureihin ja ollaan vietetty heidän kanssa paljon aikaa yhdessä. Mikä tärkeintä, vaimo ja lapset on saaneet ystäviä. :)









lauantai 19. lokakuuta 2013

Karkki tai kepponen

Karkki tai kepponen...
Täällä aletaan valmistautumaan viettämään halloween juhlaa, joka on 31.10 Kaupat alkavat olemaan täynnä erilaista asiaan kuuluvaa rekvisiittaa; kurpitsoja, naamareita, hämähäkin seittiä,verta ja tottakai zombie-kamaa.

 
 
Kuvittele omaan pihaasi kyseinen tyttö keinumaan...


 

Mukavaa päästä näkemään kuinka täällä juhlaa vietetään. Itse haluan päästä käymään aikuisten kummitustalossa (Haunted house). Näissä kummitustaloissa on palkattuja näyttellijöitä pelottelemassa lipun maksaneita kansalaisia. Ei suositella heikkohermoisille. Ja mainosvideot vaikuttaa karmivilta. Olisi mukava saada fiilikset jossa karvat nousee pystyyn! Onnistuuko se? Saa nähdä :)

Halloween on täällä heti joulun suosituin juhla.

 
 
 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Dinner is ready!

Kaksi viikkoa Jacksonvillessä on mennyt varkain. Tuntuu kuin olisimme vasta tulleet Floridaan. Vapaapäivät ovat kuluneet beachillä löhöillen, salilla hikoillen ja ostoskeskuksia kierrellen ja onhan eläintarhakin jo tarkastettu. Asuinympäristökin alkaa jo olemaan tuttu ja olemme saaneet myös uusia ystäviä.
Jacksonville downtown

Nyt kun olen päässyt aitiopaikalta tutustumaan tähän firefightereitten työskentelyyn ja elämäntapaan niin täytynee todeta, että kyllä Suomessa on oikeasti kovat fyysiset ja ammattitaidolliset vaatimukset. Täällä ei enää testata fyysistä toimintakykyä palomies-koulun jälkeen juurikaan. Tämän seurauksena täällä ei myöskään ole työrajoitteisia palomiehiä.
Kuntoa ei myöskään paranna nämä herkulliset aamupalat ja rasvaiset päivälliset, vaan todennäköisesti vyöstä loppuu hyvin nopeasti reiät! Saa nähdä joutuuko itsekkin vielä vaihtamaan vyön henkseleihin 3 kuukauden päästä. :)
Nopeasti arvioden uskoisin yli puolen työvuorosta reputtavan suomalaisen testausjärjestelmän suoriltaan.
Kysymys kuuluukin, onko täällä huonokuntoista porukkaa vai onko meidän testausjärjestelmässä jotain mätää?
Eläkeikä on täällä jonkin verran suotuisampi, 20 vuotta palvelua ja voit jäädä eläkkeelle.
Näin kun nopeasti laskee niin voisin jäädä noin 8 vuoden päästä eläkkeelle.

Tänään aloitin 4 päivää kestävän laivapalo-koulutuksen. Koulutus oli mielenkiintoinen. Päivä oli teorian täyteinen, jossa tutustuttiin erilaisten suurten alusten sammutus- ja etsintä-tekniikoihin.
Meikäläisen kielitaidolla meni myös muutama vitsi ohi:)


Jacksonvillen
 pelastusopisto
Laivasimulaattori

 

Keikkamäärä ei täällä juurikaan poikkea Jyväskylästä. Liikenneonnettomuuksia täällä on paljon.
Omalla kohdalle on osunut jo kaksi isompaa kolaria. Toiminta liikenneonnettomuuksissa poikkeaa aikalailla meidän malleista. Täällä ei katuja lakaista eikä autoja juurikaan stabiloida! Suoraan potilaan kimppuun ja potilas irti autosta.
Viimeisessä kolarissa huomasin avoimessa peräkontissa olevan rynnäkkökiväärin. Kerroin tästä esimiehelleni ja hän tuli katsomaan ja totesi minulle, että on vastuutonta pitää varmistamatonta automaattiasetta peräkontissa. HUH HUH!

torstai 10. lokakuuta 2013

"Jos palomieheksi olisi helppoa päästä, niin kaikki olisivat palomiehiä"

Toinen työvuoro Firefighterina Jacksonvillessä.

Station 21

Kahden päivän vapaat menee tosi nopeasti. Täällä työtahti poikkeaa aikalailla Suomessa totuttuun.
Virallisesti työvuoro alkaa 08.00am ja päättyy 08.00am, mutta täällä tullaan ja lähdetään noin klo 07.00 jälkeen.
Mitään varsinaisia aamuapelleja täällä ei tunneta. Päivärytmi menee täysin ruokailujen mukaan. Tänä aamuna yhteinen aamupala oli noin 09.00am. Aamupalaksi oli tarjolla paistettuja perunoita,makkaroita ja munakasta. Tuota kun syö niin ei lyö iskarit pohjaan ihan heti:)
Täällä on pieni mahdollisuus kerätä massaa vyötärölle. Päivälliseksi söin todella tuhdin annoksen perunamuussia savustetun porsaan kera. Kokkivuorossa oleva kaveri aloitti päivällisen loihtimisen jo aamulla. Savustaminen ottaa oman aikansa!

Engineer Donald Hardin

Keikkaakin on ollut taas ihan riittävästi. Ei kylläkään mitään kyynelin kerrottavaa.
Poikkeuksena tottumaani täällä Engine21 osallistuu kaikille Rescue, eli sairaankuljetustehtäville ja niitähän täällä riittää. Hyvää on se, että tehtävät ovat todella nopeita, täällä ei odoteta, että mummot paranevat kohteessa :) LOAD AND GO! tarvittavat hoidot ja tutkimukset tehdään ambulanssissa.

Perheenikin kävi tutustumassa asemalla ja pääsivät samantien ajelulle Engine 21:llä.
Äijät on täällä tosi ystävällisiä ja mukavia. :)

True Firefighter

Reilu viikko on tutustuttu Jacksonvilleen ja paljon on vielä jäljellä. Välillä tulee kaiho tunne Suomeen mutta onneksi se menee nopeasti ohi!!
Yritän muistaa kolleegan neuvon; "Ajattele koko ajan, että kyllä on mukavaa" Tällä konstin jää kuulemma parhaat muistot tästä reissusta.
Täällä vahvistuu jatkuvasti tunne siitä, että meillä Keski-Suomessa on puitteet työntekoon todella hyvät.

 

                         "JOSKUS TÄYTYY MENNÄ KAUAS NÄHDÄKSEEN LÄHELLE".
                                                       (joku viisas on joskus sanonut)

Toivotan vielä kovasti onnea pelastajakurssin pääsykokeisiin osallistuville!
"Jos palomieheksi olisi helppoa päästä, niin kaikki olisivat palomiehiä"



tiistai 8. lokakuuta 2013

Station 21 "The Big House"

Eilen oli se päivä, jota olin jännittänyt 15 kuukautta.




Aloitin tutustumiseni Jacksonvillen Fire Station 21:llä B-shift:ssä
"The Big House" otti minut vastaan mukavasti. Jännitys helpottui heti kun pääsin sanomaan käsipäivää kollegoille. Tuloni työvuoroon ei aiheuttanut minkäänlaista ylimääräistä häppeninkiä. Pääsinkin suoraan aamupalapöytään :)
Täällä on tapana, että syödään yhdessä aamupalat ja päivälliset. 10$ maksettuani pääsin mukaan osallistumaan tällaiseen ylellisyyteen. Aamupala oli tuhti ja maittava. Ruokailu sujui mukavasti jutustellen ja juttuja kuunnellen. Työvuorossa on 10 miestä ja yksi Rookie (kokelas). Tämä Rookie saa jatkuvasti tuta kovaa "viilausta" ja höykytystä :)

Ikävä kyllä minun tuloni ei helpottanut tämän nuoren Firefighterin oloa.
Aamupalan syötyämme aloimme siivoamaan ruokapöytää ja ajattelin tietenkin kantaa korteni kekoon. Keräsin pöydästä lautasia pois ja niille jäänet ruoat lensi roskapönttöön. Kohta joku kysyikin: Missä on kapteenin aamupalat?  Kyseisellä captainilla jäi puhelun takia aamupala kesken ja nyt meikäläinen paiskasi eväät roskiin. Hyvä Sami, hyvä aloitus! Tunsin tästä kovasti syyllisyyttä ja ei muuta kuin käsi pystyyn virheen merkiksi. Minulle vastattiin: ei se ole sinun syysi, Rookien täytyy huolehtia, että captain saa aina syödäkseen.=)




Keikkatahti täällä vaikuttaa aikalailla samalta johon olen tottunut Jyväskylässä. Poikkeuksena se, että täällä osallistuu sammutusauto kaikille sairaankuljetustehtäville.
Meillä oli 24 tunnin aikana 6 tehtävää. Yksi iso liikenneonnettomuus osui meidän alueelle. Onnettomuus sattui vilkkaalla monikaistaisella highway:llä. Onnettomuudessa oli kaikkiaan 6 autoa osallisena, ja potilaita ja pelastusyksiköitä oli useita.

Kerron myöhemmin lisää asemasta ja sen toiminnasta. Sen voin sanoa, että meikäläinen on tottunut todelliseen linnunpesään Jyväskylässä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Now I know

Nyt se on tiedossa!
Sunnuntaina alkaa ensimmäinen työvuoroni Station 21:llä. Jännitys tuntuu kasvavan aika lailla!
Nämä muutamat päivät täällä Jacksonvillessä on nyt kulunut aikaerosta toipumiseen ja ympäristöön tutustuessa. Asuinympäristömme on viihtyisä ja rauhallinen.

Kotimme takapiha

Otettiin paikalliselle kuntosalille jäsenyydet ja tänään kävimmekin jo kilistelemässä rautoja. Lapset saivat viettää sen ajan lapsiparkissa leikkien. Kaikki viihdyimme salilla hyvin. Ihmiset täällä on tosi ystävällisiä ja itsekin olen jo oppinut juttelemaan "niitä näitä" :)





Lapset pääsivät ensi kertaa kastamaan mereen varpaansa. Lämmintä täällä piisaa, tänään lämpömittari on kiivennyt +29 C Elämä täällä maistuu suolaiselta:)









torstai 3. lokakuuta 2013

Pommiuhka sekoitti suunnitelmia

Väsynyt mutta onnellinen!

Viimeinkin olemme päässeet asettumaan asuntoomme Jacksonvillessä. Matka oli, kuten arvata saattaa, pitkä ja välillä hermoja raastava. Matkaa tehtiin miltei vuorokausi ja tuona aikana kiukuttelivat lapset ja aikuiset.

Matkamme meni oikeastaan ilman suurempia tappioita. Jos tappioksi ei lasketa, että rattaat katosi, kaksi laukkua hajosi ja viimeinen lentomme Miamista Jacksonvilleen peruttiin Jacksonvillen lentokentällä olevan pommiuhan takia. Tämän seurauksena saimme nukkua yön Miamin hotellissa ja aamulla jatkaa virkeänä ja vatsat täynnä matkaamme Jacksonvilleen.

Tältä näyttää Miami!

Tämä päivä onkin sitten mennyt laukkuja purkaen. Ja onhan sitä tutustuttu myös vähän ympäristöön.
Söin elämäni maukkaimman hampurilaisen Wendysillä. "Vapisi Hese!" Toivottavasti tästä reissusta jää kuitenkin jotain muuta kotiin tuotavaa kuin ylipainoa :)
Uima-allaskin tuli testattua ja hyväksi todettua. Lapsillamme oli heti ikätovereita mukana vesileikeissä.

Autonvuokraus oli myös mielenkiintoinen episodi. Luonnollisestikaan emme päässeet sovittuna ajankohtana autoa hakemaan lentokentän autovuokraamosta, koska siellä oli ns. "tilanne päällä" tämän pommimiehen takia ja koko lentokenttä oli suljettuna.
Menimme tietenkin niin pian kuin mahdollista hakemaan autoamme vuokraamosta. Niin kuinkas kävikään? "Ikävä kyllä meillä ei ole teille antaa nyt autoa". Siinä voisi huonohermoisempi jo kiivastua. Kerroin maksaneeni autosta miltei 3000 euroa, joten sen auton on nyt syytä löytyä!
Ja pienen selvittelyn jälkeen se vuokraamani Jeep Grand Cherokee vaihtuikin Dodgen tilaihmeeseen.
Hyvä juttu, että auto järjestyi, sillä muuten olisi voinut käydä niin, että lenttokenttä olisi jouduttu sulkemaan vielä tänään uudemman kerran!
=)




 


maanantai 30. syyskuuta 2013

1 yö

15 kuukauden odottaminen ja kaikki valmistelut ovat nyt taakse jäänyttä elämää.
Huomenna se tapahtuu! Me lakaistaan Suomen pölyt jaloistamme ja suunnistetaan kohti Floridan Jacksonvilleä.


Seuraavat terveiset tulevat Jacksonvillestä.Toivottavasti;)