HIGH ADVENTURE OY

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tarina, jota muistellaan

Kerronpa teille tarinan ei-niin-onnistuneesta autonvuokraamisesta.
Saatatte ehkä muistaa kuinka kaikki alkoi.....

Saavuimme Jacksonvillen kansainväliselle lentoasemalle 9 tuntia arvioitua aikaa myöhemmin, koska lentomme peruttiin. Syypää tähän kaikkeen oli hörhö, joka ilmoitti, että hänellä on pommi!
Tästä syystä kaikki saapuvat ja lähtevät lennot peruttiin ja koko lentoasema sulki ovensa, ja meidän pesue joutui viettämään yön hotellissa Miamissa. Saavuimme seuraavana päivänä onnellisina  Jacksonvilleen.

Autovuokraamon tiskillä alkoi onnellisuus vähitellen kadota...Alkuun meille ilmoitettiin ettei autoa ole meille, koska emme olleet sitä sovittuna aikana noutamassa, eli edellisenä iltana. Kerroinkin ystävällisesti kyseiselle "ärsyttävän vetelän oloiselle" virkailijalle, että huomasiko hän edellisenä iltana, että kyseinen lentokenttä, jossa myös hänen toimipaikkansa sijaitsee, oli suljettuna, koska siellä oli pommiuhka-tilanne päällä???
Hän kertoi tienneensä uhkatilanteesta. -NO, KUINKA OLISIN VOINUT OLLA HAKEMASSA AUTOA!
Virkailija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei meille autoa nyt löydy. Itselläni alkoi tuossa vaiheessa jo keittää aikalailla. Selvitin parhaan kykyni mukaan tilannetta suomeksi ja englanniksi. :) Sanoin, että olen maksanut autovuokraa miltei 3000 euroa ja nyt on parasta, että etsit auton meille!

Ja kuinkas kävikään?  Auto järjestyi sittenkin. Ei kylläkään sellainen kuin mitä luki vuokrasopimuksessa.
-No auto kun auto, ajattelin. Kunhan päästään nyt uuteen kotiimme.
Lähtiessämme virkailija ilmoitti, että meidään täytyy palata takaisin vuokraamoon 26.11. ja uusia vuokrasopimus ja samalla saataisiin meille kuuluva oikea menopeli.

Kaikki on mennyt auton kanssa hyvin, aina tähän päivään saakka. Ajattelin, koska tuo sopimamme 26.11. sattuu nyt olemaan työvuoroni, että jos kuitenkin hoitaisimme auto-asian päivää aiemmin. Tarkoituksemmehan ei ollut muuta kuin uusia vuokrasopimus ja mahdollisesti saada Jeeppi käyttöön.

Lähdimme aamulla koko perheen voimin liikenteeseen. Ajatuksena oli "käydä" kentällä ja mennä sitten vierailemaan Jacksonvillen palokunta-museoon. Tältä osin kyllä suunnitelmassa pysyttiin, kentällä ja museossa käytiin. Ainoa poikkeus oli se, että kaikki liikkuminen tapahtui joko; kävellen, bussilla tai taksilla!!

Palataanpa takaisin hetkeen, kun me olimme lentokentän autovuokraamossa ja meillä oli vielä auto.

Teimme kuten olimme lokakuussa sopineet kyseisen virkailijan kanssa. Eli palautimme auton ja palasimme tiskille uusimaan sopimustamme ja hakemaan meille kuuluvaa JEEPPIÄ!
Se oli kuin uusinta ensimmäisestä tapaamisestamme. :)

  -I am sorry I don´t have a car for you, sir. Syy oli se, että olimme tulleet vääränä päivänä hakemaan sitä. EI se mitään, ajattelin. Olinkin jo tottunut meidän Dodgeen ja ilmoitin, että voimme käyttää sitä loppuajan, enkä tarvitse JEEPPIÄ. Tähän virkailija sanoi, ettei meillä ole mitään autoa enää, koska olimme juuri palauttaneet sen. Ystävällisesti yritin selvittää tilannetta ja pyysin, että hän etsisi meille auton. Mutta tämä mikrofoni-tukkainen myyjämme sanoi ettei hänellä ole antaa meille mitään autoa, ei edes sitä juuri palauttamaamme.



Ei voi olla totta! Olemme pienten lastemme ja kaikkien turvaistuinten ja rattaiden kanssa noin 30 mailin päässä kotoamme, ilman autoa. Tilannettamme selvitettyämme "myyjälle" hän sanoi ystävällisesti, että voisi VUOKRATA meille auton 300dollarilla huomiseen saakka, jolloin saisimme meille kuuluvan auton.
Hah Hah hah haa......! -Missä se piilokamera on? Ja minähän en maksa yhtään enempää tuohon kyseiseen autovuokraamoon! Autovuokraamo on muuten nimeltään DOLLAR.


Meikäläisen johdolla meidän pesue käveli peräkkäin kuin köyhän talon porsaat kohti taksitolppaa.
-Minne nyt mennään iskä?, kysyi poikani taksissa. -No sinne museoon, vastasin. Olihan se päivän suunnitelmamme.

Fire Museum oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus. Oli hienoa nähdä kuinka vanhat varusteet ja laitteet oli säilyneet hyvässä kunnossa aina tähän päivään saakka. Museo oli rakennettu vanhaan paloasema nro. 3:seen.

Jacksonvillen Fire Museum

Museo vierailun jälkeen alkoikin mietintä, kuinka pääsemme kotiimme. Museosta oli jonkin verran matkaa Downtowniin, mutta pilvenpiirtäjät kuitenkin näkyivät museon pihaan, joten päätimme kävellä keskustaan.
Emme oikein sopineet katukuvaan "valkoinen perhe". Pääasiallisesti vastaan tuli ainostaan epämääräisen näköistä porukkaa. Kamerat, aurinkolasit ja kellot piiloon. En halua, että joku vielä haluaa ryöstää meidät. Yksi ryöstö päivässä riittää, kiitos DOLLAR! Vaikkakin olin kyllä sellaisessa mielentilassa, että olisi virhe tulla minua ryöstämään...

Noin 2 mailia käveltyämme pääsimme tutulle seudulle keskustaan, josta etsimme bussipysäkin ja hyppäsimme bussiin, joka oli taas täynnä epämääräisen näköistä porukkaa. Mutta niin vaan päästiin kuitenkin turvallisesti perille kotiimme ilman, että meidät olisi ryöstetty. Tai vietiinhän meiltä Dodge.


Arkielämän extremeä

Palaan kirjoittamaan kuinka tämä murhenäytelmä saadaan päätökseen. Virkailija muistutti vielä meitä, että autoa pitää olla huomenna hakemassa tasan klo 23:45! (WTF, mikä noutoaika tämä on???)

Vaihtoehdot huomiselle on: me joko saadaan auto tai minut pidätetään ;)





maanantai 25. marraskuuta 2013

Kita auki!

Alkuun tuntui kadehtittavalta ajatus, että amerikkailaiset palosotilaat voivat palvella 20 vuotta ja jäädä sitten ansaitulle eläkkeelle. Nyt kun olen päässyt läheltä seuraamaan tätä arkea, niin enpä tiedä.....?

Joka 3. päivä töissä ympärivuotisesti. Täällä ei tunneta juurikaan samanlaista työaikalaki-käsitettä kuin meillä Suomessa. Palkallista vuosilomaa ei ole! Ilmeisesti muutaman vuoron voit vuodessa kuitenkin pitää vapaata halutessasi...
Ylitöitä täällä saa paiskia melko rajattomasti. Eräs firefighteri oli äskettäin vaatimattomasti 7 vuorokautta putkeen töissä!?! Suomessa meillä tiukat rajat näissä asioissa.
En tiedä kuinka moista rallia kukaan kestää vuodesta toiseen. Onneksi meillä on kesä- ja talvilomat, ja mahdollisuus ottaa vaikka vuorotteluvapaata ja ladata akkuja.

Tai vaikka hakeutua kansainväliseen henkilöstövaihtoon ja tutustua alligaattoreihin!


Kuvassa on oikea alligaattorin poikanen (keskellä). Heh heh! Olisin halunnut päästä kuvaan myös aikuisen alligaattorin kanssa.
-Saanko laittaa pääni sen suuhun?  ...Ai miks ei?

 
- Jospa mä nopeesti vaan...Ota nyt Sanna äkkiä se kuva!



 
Tämän lähemmäksi ei kuitenkaan tarvinnut aikuista alligaattoria lähestyä. :) Kiitos tämä riittää!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Auto ilman kuljettajaa...

Pakko parilla sanalla mainita liikennekulttuurista Jacksonvillessä.
Täällä liikenteessä on monenlaisia kuljettajia. Mielestäni välillä kuljettaja on enemmän matkustan roolissa, ja se on pelottavaa. Täällä on myös nopeusrajoitukset, mutta kukaan ei niistä juurikaan piittaa. Rekat paahtaa rintarinnan ja nopeusmittarin neula näyttää 120 km/h. Liikenne virtaa useilla kaistoilla ja ohitella saa kummalta puolen tahansa!!
Tämän ohittelun seurauksena on usein myös palokuntaa ja poliisia tarvittu selvittämään tilannetta tienpäällä.


Lisää vaaroja tulee, kun ihmiset tekevät ajaessaan kaikkea muuta kuin mitä pitäisi tehdä. Naapurimme kertoi meikkaavansa aina työmatkallaan! Tosi monella kuljettajalla näyttää myös olevan Facebookin-päivitys menossa kesken ajon.

Asemamme keihäänkärki (engine 21) oli remontissa 3 kuukautta, koska veronmaksaja rysäytti huolella kylkeen, vilkkaalla highwayllä. Kolarin aiheuttanut kuljettaja ei näpytellyt tekstaria eikä päivittänyt Facebookia vaan ihan rehellisesti luki kaikessa rauhassa kirjaa ajon aikana!
Onneksi tuosta rytäkästä oltiin selvitty pelkällä peltiremontilla. Ja nyt meillä on ykkösnyrkki takaisin pilttuussa, valmiina palvelemaan veronmaksajia ja niitä jotka eivät maksa veroja :)


 
 
 
Mielestäni kyseinen kampanjamainos on loistava!
 
 
 

 


lauantai 16. marraskuuta 2013

"We make our choices and then our choices make us"

Syksy on tullut tänne paratiisiinkin. Päivät merenrannalla makoillen taitaa olla taakse jäänyttä elämää. Mene ja tiedä, ehkä tämä kylmyys vielä kuitenkin väistyy ja lämpöiset ilmat palaa takaisin. Totuus kuitenkin on, että kylmyys ja sateet on löytänyt meidät täältäkin. Parin viikon ajan on ollut aika kalseaa ja kylmää. Aamulla töihin lähtiessä pitää jo katsella pitkiä housuja jalkaan ja takkia päälle. Toivottavasti tämä on todellakin ohi menevää. :)
En ollut varautunut tänne tullessani siihen, että liittyisin ehkä Jacksonvillen avantouimareihin. :)

Tällä viikolla täällä on alkanut kaupoissa soimaan joululaulut ja pihammekin on jo saanut jouluiset koristeet ja valot!

 

Töissä sujuu ihan mukavasti. Oma paikka alkaa työvuorossa hiljalleen hahmottumaan. Hyvä näin, sillä vaihtoni alkaa olemaan puolessa välissä. Tuleva sunnuntain työvuoro on "GameDay". Jacksonville Jaguars pelaa Arizona Cardinalsia vastaa pöhköpalloa, eli amerikkalaista jalkapalloa.
Ja silloin kun on "GameDay" kaikki muu ylimääräinen liike loppuu ja kaikki vetäytyy seuraamaan peliä. Minäkin seuraan peliä vaikken siitä juurikaan mitään ymmärrä :)

Viime viikolla alueellamme oli tulipalo, joka ei kylläkään osunut meidän vuoroon. Mutta ajattelin kuitenkin laittaa paikallisen uutistoimiston videon nähtäväksi.
Juttelin tulipalossa olleen liutenantin kanssa, joka esitelmöi tapahtumia minulle mielellään.
Esimiehen kertomuksen mukaan oli todella lähellä ettei 6 firefighteria olisi menehtynyt ns. backdraft-tilanteessa. Kaikki pelastajat olivat viimehetkellä poistuneet palavasta rakennuksesta ennen voimakasta räjähdystä.

Meidän kaikkien on hyvä muistaa, että joskus saattaa "punakukko" yllättää.

http://www.news4jax.com/news/Firefighters-use-KFC-fire-as-a-teaching-moment/-/475880/22828888/-/3ep30f/-/index.html

Tälläiseen tapahtumaan törmäsin edellisessä vuorossa.
Kansalainen päätti tankattuaan autonsa, että jos menisi kuitenkin auton kanssa sisälle maksamaan. Lopputulos oli kuitenkin se, että kyseisen yön kansalainen sai viettää pahnoilla tinatähdenvalvonnassa.

                                        



maanantai 11. marraskuuta 2013

palomiehiä pelastamassa...

Suomessa meitä palomiehiä vainotaan, tai siltä se ainakin ajoittain tuntuu.

Jo pelkästään pelastajaksi pääseminen on kovan ja ankaran työn takana. Ensin on vaativat fyysiset ja psyykkiset testaukset, joiden jälkeen katsotaan mihin hakupisteesi riittävät. Pohjakoulutuksena pitää tietenkin olla 2. asteen koulutus tai lukio. Toisin sanoen opiskelet kaikkiaan noin 4,5 vuotta ennen kuin valmistut tulentorjujaksi. Ja mitä saat vastineeksi? Ammatin, jota arvostetaan ja josta voit olla ylpeä.

Alkuun tämä riittää meille kaikille. Mutta en tiedä yhtäkään kesämiestä, joka ei haaveilisi pysyvästä työsuhteesta hyvässä pelastuslaitoksessa. Kuinka helppoa on tänäpäivänä saada virka?
Virkavalinnan osumatarkkuutta juuri sinuun, parannat merkittävästi hankkimalla ensihoitajan ja pelastussukeltajan -kupongit ja jos vaikka taskussasi olisi lupakirja kuljettaa sitä "suurinta ja mahtavaa" puomitikasautoa.
Virka tai ei, loppujen lopuksi me kaikki taistellaan omasta tarpeellisuudestamme pelastuslaitoksella.
En sano, että pelastuslaitos olisi epävarma työnantaja, mutta joudut kuitenkin monta kertaa vuodessa todistamaan eri tavoin, että pystyt toimimaan pelastajan vaativassa tehtävässä.

Meille riittää vaatimuksia ja koko ajan joku keksii niitä lisää ja samaa vauhtia eläkeikä lipuu tavoittamattomiin meiltä palomiehiltä. Kukaan meistä ei pysty suoriutumaan näistä lukuisista testeistä ja vaatimuksista 65-vuotiaan vapisevin käsin.

Nämä ovat asioita, jotka on järjestetty erilailla täällä Floridassa. Täällä voit jäädä kunniallisesti eläkkeelle palomiehenä, etkä ole viimeisiä työvuosiasi pelkkänä painolastina työvuorossa. 20 vuotta uraa ja voit halutessa jäädä eläkkeelle. Halutessasi voit myös jatkaa sankaritekoja vielä 5 vuotta.



Hauskinta tässä on kuitenkin se, että "puu palaa samanlailla siellä Suomessa kuin täällä Floridassakin".

Miksi Suomessa pitää sitten olla näin tiukat vaatimukset? Kaikkialla puhutaan aina savusukeltaja-tehtävästä ja sen vaativuudesta. En sitä kiellä etteikö se olisi välillä raskasta ja uuvuttavaa. Mutta se, että kyseinen homma määrää koko orkesterin rytmin, ja sen voitko olla työvuorossa vai et? Nyt joku kirjaviisas voisi kertoa montako vaativaa savusukellustehtävää osuu yksittäiselle palomiehelle uran aikana? Ja voisiko näistä muutamista tehtävistä suoriutua ns. normaalikuntoinen?

Luulenkin, että täällä Floridassa on enimmäkseen juurikin näitä normaalikuntoisia kavereita.
Työvuoroissa ei ole yhtään toimintarajoitteista palomiestä vaan kaikki pystyvät hoitamaan sen "oman" tehtävänsä.

Miten se on mahdollista?

Täällä ei palomiehet vaihtele komennuspaikkoja kuten me Suomessa. Täällä voit olla pääsääntöisesti esimerkiksi sammutusautonkuljettaja, tikasautonkuljettaja, sairaankuljettaja tai savusukeltaja. Meikäläiset vaihtelee paikkoja jopa 2 kertaa työvuorossa. Ja näin kun toimitaan, niin ymmärtää miksi kaikkien täytyy olla huippukuntoisia.

Suomalainen "multiskill-pelastaja"-ajattelu alkaa tulemaan tiensä päähän. Tehtäväkenttä ja vaativuustasot alkaa olemaan niin korkealentoisia, että meidän olisi syytä ottaa mallia täältä suunnalta. Lopetetaan ajattelu, että kaikki osaa kaikkea. Sanonta; suomalainen palomies osaa kaikkea vähän, muttei mitään kunnolla. Jos haluat erikoistua palomiehenä, niin pelastuspuolella on monia mielenkiintoisia erikoisaloja, joista voit valita itsellesi mielenkiintoisimman ja alkaa opiskelemaan sitä. Terve ja järkevä pelastuslaitos tukee varmasti tällaistä suuntautumista.

Suomesta Euroopan turvallisin maa. Tämä teemahan on nähtävillä aina välillä kun päättäjät puhuvat suomalaisesta pelastustoimesta. Mitä sen eteen on tehty? Tuloksena näyttää olevan paljon lisää uusia vaatimuksia, ohjeita ja eläkeikä, jota harva palomies tulee koskaan toimintakuntoisena saavuttamaan.

Lopuksi voisin vielä kertoa kuinka Suomi, maailma ja palomiehet pelastetaan :)
...Mutta ehkäpä jätän vielä jotain tekemistä toisillekin.

 


perjantai 8. marraskuuta 2013

Pari päivää vapaata..

Nyt on ollut pari päivää aikaa vetää henkeä.

Pääsin seuraamaan suurenmaailman touhua, kävin katsomassa NHL-ottelun Tampa Bay Lighting vs Edmonton Oilers. Tunnelma oli Tampassa korkealla kun tähtihyökkääjä Stamkos takoi tehot 0+2 ja myös Valtteri Filppula pääsi tehoille ottelun lopussa tehden maalin tyhjään verkkoon. Ottelu päättyi kotijoukkeen voittoon 4-2. Aina kun kotijoukkue Lightnings teki maalin niin tuntui kuin halli olisi "räjähtänyt"! Itsellä iho meni kananlihalle ja käsikarvat nousivat pystyyn :)
En yleensä seuraa jääkiekkoa mutta tämä oli ikimuistoinen kokemus olla paikanpäällä seuraamassa maailman kovinta jääkiekko-liigaa, josta ei vauhti eikä kovat taklaukset puutu.


Edmonton Oilers vs Tampa Bay Lightning
Samalla kuin Orlannossa päin oltiin, niin olihan sitä käytävä myös Universal Studioilla kokeilemassa kaikki hurjimmatkin vekottimet. Kieputusta, pyörintää, vauhtia ja 3D:tä, näistä teemoista täyttyi päivä huvipuistossa. Suosikki laitteeksi taisi jäädä Spider-man, jossa istuttiin 3D-lasit päässä ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Kokemus oli huikea! Katso alla oleva video.


 
 
 
 
 

maanantai 4. marraskuuta 2013

30:2 tai jotain...

Töissä olen saanut taas päivitellä kuinka täällä pelastustoimea hoidetaan.
Pääsin mukaan elvytys-keikalle, joka poikkesi aikalailla siitä johon olen tottunut. Seurasin hoitotoimenpiteita suu auki. Nämä tapahtumat olivat kuin olisin katsonut iltauutisia lähi-idästä, jossa punaisen-puolikuun ensihoito toimii!

Huutoa, juoksemista, kiirettä, hätäilyä, jne...

Lyhyesti; Iäkäs potilas löydetty elottomana kotoaan. Hänet oli nähty hengissä tuntia aiemmin.
Nyt kohdatessa lähtörytminä oli asystole. Itse olisin sanonut ensisilmäyksellä, että väistämätön luonnollinen tapahtuma oli toteutunut tällä kertaa.
Mutta mitä vielä, asunnossa alkoi raivokas operaatio ihmisen pelastamiseksi. Operaatioon osallistui 2 Engineä ja 1 Rescue-yksikkö, kaikkiaan pelastajia oli paikalla 9 henkilöä!!
Seurasin sivusta elvytysprotokollaa, jota ei ilmeisesti ole tai sitä ei ainakaan noudatettu. Painelu tapahtui noin 200 kertaa minuutissa, välillä painelija seisoi ja välillä lepuutteli toista kättään, jatkaen painelua yhdellä kädellä?!? Samaan aikaan osa väestä haki paareja autosta. Potilas revittiin siirtolakanalle ja siitä paareille painelua keskeyttämättä ja samaa vauhtia jatkettiin pillit vinkuen kohti sairaalaa. Painelijaa ei turhaan vaihdeltu elvytyksen aikana. Ambulanssin hoitotilassa oli 5 auttajaa????

Sairaalan pihassa juttelin esimieheni kanssa heidän elvytyskäytännöistä. Kaikki potilaat kuulemma kuljetetaan sairaalaan riippumatta siitä palautuuko verenkierto vai ei... Näin kuulemma omaisille jää tunne siitä, että firefighterit ovat tehneet kaikkensa pelastaakseen ihmisen hengen.

Terveiset kaikille niille, jotka työskentelevät suomalaisen ensihoidon parissa;

Suomalainen ensihoito on laadukasta ja korkealuokkaista. Ollaan aidosti ylpeitä osaamisestamme :)


Brother

Hei, nyt sinulla on oiva mahdollisuus kokea myötähäpeää... Kuuntele 4.11. klo 13.40 (suomenaikaan) Yle-radio Keski-Suomea. Olen suorassa lähetyksessä :)