Keitä ne on ne sankarit?

Kaikkihan tietää, että palomies on sankari USA:ssa. Yhdysvaltain liput liehuen ja torvet soiden he kiitävät auttamaan hätään joutuneita. Pelastusalan arvostus on todella korkeaa kansalaisten keskuudessa.
Mistä tämä sankaruus tulee? Siinä asia, jonka haluan selvittää itselleni tulevan vuoden aikana.


Nyt kun olen ollut n.10 vuotta palomiehenä alkaa itselle muodostumaan käsitys siitä mitä työni pitää sisällään.
Muistan vielä kirkkaasti ajan, jolloin opiskelin pelastajan ammattia Kuopion pelastusopistolla.
Silloin ajatuksissa oli ammatti, jossa pelastan ihmisiä joka päivä. Opiskelussa keskityttiin ns. korkeariskisiin tilanteisiin, jossa jokainen keikka oli vähintään sydänkohtaus, elvytys tai räväkkä huoneistopalo. Tulta tulee ovista ja ikkunoista ja mä vaan painan! Kirkuvia naisia ja lapsia kannetaan palavista kerroksista turvaan.
Illat opistolla kului treenaamalla kovasti ja syömällä rahkaa.

Muistan kuinka sitä ajatteli olevansa todella kova ja osaava brankkari ja valmiina oikeaan hälytykseen.
Todellisuus kuitenkin lyö nopeasti vasten niitä kasvoja, jotka elävät edelleen siinä olettamuksessa minkä pelastusopistolla keikoista on saanut. Pääsääntöisesti keikkamme ei todellakaan ole henkeä salpaavaa ensihoitoa tai suuria rakennuspaloja, joista pelastetaan ihmishenkiä.

Ensihoidossa keikat on pääsääntöisesti kiireettömiä tehtäviä. "silmä nyrjähti ja polveen meni roska" tai "purkka mahassa"  Ja silloin tämä ammatti näyttää todelliset kasvonsa. Tehtävistämme ensihoidossa ja pelastuspuolella vain murto-osa vaatii oikeasti rautaisia ammattilaisia. Oma sankarillisuus on välillä hakusessaan työssä jaksamisessa :)

Toki välillä on tehtäviä, joissa joudut laittamaan itsesi ja kaiken osaamisen peliin.

Haastavinta onkin se, että koskaan ei aamulla tiedä millainen työvuoro on edessä.
Hälytyksen sattuessa 60:ssä sekunnissa olet matkalla tehtävälle, jossa sinun oletetaan osaavan toimia oikein ja tehokkaasti. Sinulta vaaditaan fyysisyyden lisäksi vankkaa osaamista ja henkistä kanttia.

Olenkin vasta viimevuosina oivaltanut työni todellisen luonteen. Työni on harjoitella jatkuvasti ja kehittää valmiuksiani toimia erillaisissa onnettomuuksissa.

Harjoittele asioita, joita tapahtuu todella harvoin ja ole siinä hyvä.

Mikko Inkinen ja Sami Huovila. (kuva Keskisuomalainen)