Kultainen kolmijalka

On hauskaa seurata kuinka mediassa ja pelastuslaitoksissa on käsitelty läheltä piti-tilannettamme kolmijalan kanssa. Spal jäsenlehti


Taidan olla tosiaan jollainlailla edelläkävijä tai jonkinlainen luopio kun lähdin tuomaan virheeni kaunistelematta kaiken kansan nähtäville. Joku saattaa ajatella, että vain idiootti tunnustaisi virheen ja vieläpä näin julkisesti.

Palokunta tuo viimeinen miehisyyden linnake on todellakin paikka, jossa yleensä kaikki pikku ja isommatkin mokat yritetään piilottaa ja lakaista maton alle kaikin keinoin. Itse 12 vuotta palomiehenä olleenani tiedän mitä olla töissä linnakkeessa, jossa kaikki perustuu miehistön keskuudessa veljelliseen vittuiluun. Jos ajattelet uraa pelastuslaitoksella, niin mieti ensin kuinka paljon kestät tuota vittuilua. :) No, kaikki me ollaan hyvin saman henkisiä ja myös jokainen saa oman osansa kun jotain sattuu.
Jos vaikka peruutat ambulanssin liikennemerkkiin tai tankkaat epähuomiossa bensaa dieselin sijaan.
"-Tästä ei sitten puhuta" -Joo, ei puhuta. Asemalle päästyään kaikki tietää varmasti mitä tuli tehtyä tai kuinka töpeksit.
Kaikki huipentuu pikkujouluihin, jossa jaetaan lahjoja toisillemme. Tämä on sellainen ohjelmanumero jossa saa nauraa vedet silmissä. Pikkujouluparit arvotaan jo hyvissä ajoin syksyllä, jotta jää riittävästi aikaa valmistella lahja työtoverille. :) Idea on tietenkin etsiä ja kaivaa jotain, missä parisi on kunnostautunut eli mokannut. Se on kuin salapoliisin työtä. Hyvällä ja huolellisella tiedustelulla saatat saada tietoosi jotain mitä muut ei tiedä. Siitä sitten vaan mielikuvitus laukkaamaan ja puusepän verstaaseen askartelemaan jotain ainutlaatuista.

Voin vaan kuvitella, mitä omassani pikkujoulupaketissa tänä vuonna on. :)

Palokunta on muuttunut rajusti viimevuosien aikana. Se että meille on tullut naisten vessoja paloasemalle, sählykenttä on viety pois, myös vanhat perinteet alkaa jäämään pois. Nykyään on kiellettyä heittää tuore virkamies letkunpesualtaaseen uimaan ja tyhjentää 6 kg jauhe lahkeesta sisään. Nykyisin sitä kutsutaan työpaikka kiusaamiseksi. Kiusaamista ei tietenkään tule hyväksi kenenkään eikä millään muotoa. Mutta tämä kaikki perinne on vaan niin erilaista...  Itse olen sitä mieltä, että olemme menettäneet tässä jotain arvokasta.

Ehkäpä myös näiden muutosten myötä uusi palomiessukupolvi on valmiimpi ottamaan virheistä opiksi.
Vahinkoja sattuu yleensä aina tietylle porukalle, ja se on se porukka joka tekee jotain. :)

"jos ei tee mitään, mitään ei satu"

...tai päällystölle;

"Jos et tee päätöstä, et tee huonoa päätöstä"

Ristonmaan keskuspaloaseman apellipaikka

Tuohon vanteeseen saat vakanssi numerosi komeilemaan kolhittuasi talon auton. :)

Jos olet onnistunut oikein kunnolla tuossa kolhimisessa, niin saattaa olla että tuo ripustetaan juhlallisesti kaulaasi aamuapellissa uuden ja vanhan vuoron todistaessa.

Terveisin

-Tripodi

Elämää palokunnassa

Sunnuntain työvuoro pelastuslaitoksella on sujunut urheilun merkeissä..

Palokunnan telkkarista ei tällä hetkellä tule muuta lähetystä kuin potkupalloa. Minulle tuo kyseinen laji ei tuota minkäänlaista intohimoa tai edes pienentäkään kiinnostusta. Sosiaalisena henkilönä halusin kuitenkin olla mukana seuraamassa kuinka isot miehet heittäytyvät ja teeskentelevät loukkaantunutta. -naurettavaa vastuun siirtelyä, itse kun vannon kamppailu-urheilun nimeen. 

Pelin tuoksinnassa kanava vaihteli sujuvan lennokkaasti jalkapallon ja Lahden Eliittikisojen välillä. Yllättäin keskuudessamme heräsi ajatus, että kuinka nopeasti kentän kiertäisi, eli siis 400 metriä. Palokunta maailmassa pitää alkaa aina ns. "kellojen soida", tälläisessä tilanteessa. Joskus on paras tyytyä vain kuuntelemaan juttuja, varsinkaan jos et ole pomminvarma asiasta. 

Aapo alkoi retostelemaan juoksevansa tuon 400 metriä aikaan 1:00minuuttia!

- Ei pidä paikkaansa, kuului sohvalta kuin yhdestä suusta! Mutta itsevarmana ja salaperäisenä elostelu jatkui kunnes joku totesi, että ei muuta kuin radalle juoksemaan ja kello käyntiin. Mikä on panos? Ei enempää eikä vähempää kuin sakuyö. Eli panos on siis kovin mahdollinen :)

Kysyin Aapolta, että paljonko tarvitset aikaa valmistautumiseen. Vastaus oli lyhyt  ja selkeä, - jos kusella voin käydä, niin sitten mennään. Perätysten ajeltiin sammutusyksikkö ja ambulanssi Palokan yleisurheilukentälle toteamaan kuinka vedossa käy. Alkulämmittelyksi Aapeli nykäisi yhden kierroksen ja kertoi olevansa valmis koitokseen. 

-Paikoillanne, valmiit ja HEP! 

Aapo pinkaisi täyteen laukkaan ja pakko myöntää , että juoksu näytti hyvältä. Mutta parhaalta tuntui se, että olin onnistunut saamaan tilanteen tähän pisteeseen, että Seppälän työvuoro on radan varressa kirittämässä yhtä yllytyshullua juoksemaan. Loppusuoralle saavuttuaan ajattelin, että viimeistään nyt se puhkeaa ja selkä suoristuu ja näin ollen voitan vedon. Mutta Aapo ylitti maaliviivan aikaan 00:58.43!!!

Hieno juoksu, joskus on osattava myös itse myöntää tappionsa. Sanoin kuitenkin,   -no niin, se oli alkulämmittelyä, ilmoita kun aletaan ottamaan aikaa;)

Palokunta on jännäpaikka varsinkin yllytyshulluille kavereille. 

Joskus joku on juossut 800metriä Harjun stadionilla. Jalkapallorankkareita on ammuttu keskellä yötä paloautojen valossa tekonurmella. Paras on ollut se kun Ahis ajoi fillarilla Jyväskylästä Rovaniemelle 24 tuntiin, suoraan työvuorosta!

Kaikki vaan sen seurauksena, että olet avannut suusi, ja sanonut;

 - kyllähän minäkin tuohon pystyn, helposti!

High Adventure Oy kävi antamassa meille loistavan Vortex multipod -demokoulutuksen. Tämä on laite johon kannattaa ehdottomasti tutustua, mikäli olet hankkimassa kolmijalkaa palokuntaan. :)

Kaikki tiet vievät edelleenkin pelastusopistolle

Jee beybee!!! 

Vihdoinkin se kauan odotettu ja pelätty kirje saapui postilaatikkooni. Tätä hetkeä on odotettu kuin kuuta nousevaa. 

Poikani juoksi opiston suuri kirjekuori kädessään ja huusi nyt se on tullut! 

Istuin hetken sohvalla tuo kirjekuori kädessäni kuitenkaan avaamatta sitä. Hypistelin ja tunnustelin kuorta ympäriinsä ja tulin siihen tulokseen, että minut on valittu kurssille. Kuori olisi ollut liian paksu ilmoitukseen, että valitettavasti  valinta ei tällä kertaa osunut sinuun. Avattuani kuoren ja huomattuani, että todellakin olin valittu AP38:lle, oli pakko vetäistä pikku ripaskat tuvan lattialla!

Nyt ei siis muutakuin järjestelemään perheen muuttoa Kuopioon. Paljon on siis tekemätöntä työtä, kuten lapsille koulu/päiväkotipaikka vaimolle töitä. Vaan eipä mittään, on sitä oltu pahemmissakin paikoissa. Kuopiossa selviää kuitenkin hyvin pelkällä suomenkielellä. :)

Nyt jos satut tietämään vuokra-asuntoa Kuopiosta niin vinkit otetaan mieluusti vastaan. 

Pelastusopiston pääsykokeet

Danng!!
Fiilis on nyt todella helpottunut kun testi on takana päin.:)

Maanantai aamuna alkoi pääsykokeet Pelastusopistolla, jännitin aikalailla, etenkin tuota Cooperin-testiä.
Pääsykokeisiin oli valittu 31 hakijaa, mutta paikalle saapuikin vain 26 hakijaa. Ilmapiiri hakijoiden keskuudessa oli loistava, toinen toisiaan kannustaen rimpuilimme Cooperin läpi. Juoksu tapahtui kolmessa erässä Kuopiohallin rutikuivassa ilmatilassa.
Ryhmämme aloitti juoksun noin 3000m vauhdilla ja se oli koitua minulle kohtaloksi. Pakko sanoa, ettei koskaan ole tuntunut juokseminen niin pahalta kuin nyt tuntui. Muutaman kierroksen jälkeen kieli tarttui jo kitalakeen ja henki ei tuntunut kulkevan milläänlailla. Oli siis pakko jättäytyä nopeimpien kelkasta hyvissä ajoin ennen kuin on liian myöhäistä. Pari vikaa kierrosta mietin, -en jaksa, lopetan! Päässäni takoi vain ajatus: -Pysähdyn, -enhän pysähdy!, -pysähdyn, -enhän pysähdy!
Viimeinen kierros oli minulle totaalinen "Black Out", vedin aivan sumussa. Olo oli kuin olisin joku taivaanvanha kilpahevonen, jolta roikkui noin 30 cm pitkät limat suupielestä ja henki vinkui niin, että se kuului varmasti Puijonlaaksoon saakka. Edelläni juoksevan kaverin kantapäät vilkkui vain silmissäni. Vierelläni juoksi seuraavan ryhmän juoksia kannustamassa minua jaksamaan maaliin saakka. Maaliin tullessani jäin makaamaan lämpimälle tartaanille henkihieverissä. Olin ikionnellinen, mutten päässyt ylös vaikka olisin halunnut. Pyörrytti ja huimasi niin, että oli pakko nostaa jalat kohti Kuopiohallin savunpoistoluukkuja. Hetken aikaa huilailtuani pääsin tolpilleni ja lähdin hoipertelemaan kohti muuta ryhmää.
Yhtä lukuunottamatta kaikki hakijat pääsivät tuon 2600m rajan yli. Ryhmämme pieneni siis 25 hakijaan.

Suihkun jälkeen palasimme opistolle tekemään kirjallista koetta. Olin valmistautunut tuohon kokeeseen viimeiset pari kuukautta. Tärppini osui mielestäni aika hyvin. Olin siis lukenut juuri niitä asioita joita kokeessa kysyttiin. -Kiitos Janne! Testit jatkuivat psykologin osiolla, piirtämistä, laskuja, päättelyä, kirjoittamista ja lopuksi persoonatesti. Pakko tunnustaa, että herne pyöri pääkopassa niin paljon, että klo18, kun testaus loppui oli pakko ottaa buranaa pääkipua helpottamaan.

Majotuin kurssihotellilla, jossa ei tarvinnut paljon sängyssä pyöriä kun uni otti selkävoiton.
Seuraavana aamuna testit jatkuivat ryhmä- ja psykologin haastattelun merkeissä. Kaikilla meillä oli hyvä meininki ja ilmapiiri oli rento, mukavaa sakkia. Testin päätteeksi toivotimme toisillemme hyvää kotimatkaa ja nähdään mahdollisesti syksyllä.

-Toivottavasti, ajattelin.

Juhannusviikolla selviää, nähdäänkö vai ei.

Airbus Defense and Space -mannekiini :)

Käykääpä lukemassa alla olevasta linkistä haastatteluni alan lehdessä. :)

VIRVE-valmista Airbus Defence and Space –yhtiön asiakaslehdessä oli artikkeli suomalaisen palomiehen kokemuksista USAssa ja miten viestintätavat eroavat =D

http://www.keytouch.info/UserFiles/keytouch/itemimages/Key%20Touch_2_2014_WEB.pdf

Pari päivää ennen pääsykoetta

Tämä kevät kulminoituu tulevan viikon maanantaille ja tiistaille. Silloin otetaan miehestä mittaa Pelastusopiston, alipäällystökurssin pääsykokeissa. 

Tiukoille menee kuten arvelinkin, nimittäin tuon juoksuosion kanssa. On samanlainen fiilis onnistumisestani kuin seuraisi Leijonien otteita Minskissä. Todellista rämpimistä alkusarjassa ja hirveällä munkilla välieriin. 

Mutta näinhän se on, sitten kun pelit on pelattu niin katsotaan mille palkintopallille se riittää. 

Cooperissa ei kylläkään tuurilla pääse kovinkaan pitkälle. 

Kävin vielä tänään kokeilemassa mikä Cooper-kuntoni on. Ja ei enempää eikä vähempää kuin just tuo maaginen 2600m ja vielä jäi 15 sekkaa jäljelle, ei siis tiukkaakaan. 😄 

Pääsykokeissahan on siis paljon muutakin kuin pelkkä juoksu. -kirjallinen koe, psykologintestauksia, ryhmätöitä, jne...

Raskaat pari päivää tiedossa Kuopiossa, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo!

Läskit lenkille ja riu`ut salille

Nyt kun tätä Cooperin-testiä on treenaillut verenmaku suussa vesisateessa. Valtava tuska vaivaa sääriluitani, penikkatauti siellä kolottelee. Mitäpä muutakaan voi odottaa 12 vuoden juoksemattomuuden jälkeen.
Joka kerta tulee mietittyä sitä, että miksi moinen testi on ylipäätään pääsykokeissa ja vieläpä karsivana osiona?!?

Ei sillä, että minulla olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia juoksun kanssa, mutta silti, -miksi?
Mitä tämä kyseinen testi loppujen lopuksi mittaa? Motivaatiotako?
Ymmärtäisin paremmin, että hakijan tulisi olla savusukelluskelpoinen ja vuosittaiset testit pelastuslaitoksella tulisi olla hyväksytysti suoritettu. Alipäällystökurssin pääsykokeita ei tule verrata pelastajan pääsykokeisiin. Itse ajattelen, että AP-kurssi on jonkinlainen urapolku ratkuisu monelle jo kokeneemmalle brankkarille. Mutta tuo kyseinen juoksutesti saattaa olla monelle kurssille aikovalle liian kova koitos ja tavoite jää saavuttamatta. Ja näin ollen myös uraputki tökkää siihen. Sama kaveri on kuitenkin saattanut suorittaa kaikki testit hyväksytysti mitä alalla vaaditaan.
Ei tarvitse olla kummoinen fyysinen vaiva kun 2600m juoksu 12 minuutissa jää vain haaveeksi.

Palomies tarvitsee korkean eläkeiän takia kaikki mahdollisuudet kehittyä ammatissaan kunniallisesti ja hakeutua uusiin tehtäviin alalla. Toivottavasti Pelastusopistolla myös herättäisiin tähän epäkohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä uudistaa pääsyvaatimuksia. Toivottavasti tulevaisuudessa arvioitaisiin testejä tästäkin näkökulmasta. Korostan, että jatkossakin tulisi mitata fyysisyyttä ja kestävyyttä mutta samalla tavoin kuin mihin olemme pelastuslaitoksessa tottuneet. (polkupyöräergo, lihaskunto ja toimintakykytesti).

Cooperin vastustaja :)

Pelastusopiston liikunnan opettajaa lainaten "Läskit lenkille ja riu´ut salille" ;)

Ugh! Kalpea naamat!

Intiaani-soturi "Huojuva Toteemi" toivottaa hyvää Vappua kaikille Palomies Sami lukijoille.