Eräs aamupäivä työvuorossa

Joskus päivä palokunnassa saattaa mennä niin ettei ole ainuttakaan hälytystä. Sellaiset päivät kuluvat usein treenatessa ja kouluttautuen. Kuitenkin sitä sisimmissään odottelee, että jotain hässäkkää ilmaantuu ja meitä pian tarvitaan. Tästä syystä me töissä ollaan. -Tiedän, ettei kaikki ajattele asioista samalla tavoin, eikä tarvitsekaan. Jonkun mielestä työvuoro, jolloin ei ole yhtään keikkaa on hyvä ja hieno juttu. Silloin kuulemma palkka ja keikkamäärä kohtaa :) Vaikka minäkin toivon, että meillä on tapahtumia työvuorossa, en voisi koskaan sanoa odottavani, että joku olisi hengenhädässä ja tarvitsisi apuamme.

Nyt oli taas sellainen työvuoro, jonka kulkua ei olisi voinut aamulla aavistaa. -Kerrompa hieman tuosta edellisen työvuoron aamupäivästä.

Minut oli siirretty Ristonmaan pääpaloasemalle, eli oikeaan käärmeen pesään. ;) Syy siirtooni, oli uusi nostolava-auto ja siihen perehtyminen. Floridan matkan aikana meille tuli uusinta uutta tekniikkaa oleva hulppea 47m Bronto "tikkari", jonka koulutus meni osaltani ohi. Aamu alkoi kaluston tarkastuksella ja varusteiden nostelulla autoon. Komennuspaikkani oli miekan terävin kärki, eli meidän ykkös sammutusauto ja siellä vastasin kuljettajan tehtäväkentästä.
Ristonmaan pääpaloasema on ns. "erittäin tuulinen paikka". Tällä tarkoitan, että jos jossain asemalla on joku sairastunut, niin paikkaaja lähtee yleisesti juuri Ristonmaalta. Tuo on sellainen ominaisuus tuolla asemalla, ettei sitä eduksi voi laskea. Muutoksia miehistöpuolella tapahtuu jatkuvasti. Ja tämäkään vuoro ei ollut poikkeus, ukkoja sinne ja tänne. Onneksi oma paikkani oli sementoitu, koska olin perehtymässä nostolavaan.

Koulutukseni alkoi heti aamutarkastusten jälkeen, jolloin työkaverini alkoi esittelemään tuota uutuuttaan kiiltelevää Brontoa. Esittely ehti kestää 10 minuuttia, kunnes hälytysilmoitus pääsi ilmoille aseman kovaäänisestä. Ei muuta kuin takaisin omalle kustannuspaikalle, eli RKS 101:sen kuskiksi.
Pillit vinkuen menimme läpi kaupungin ambulanssimme avuksi. Yleensä jos pelastusyksikkö kutsutaan potilaan luo ensihoitoryhmän avuksi, kyseessä on oikeasti jokin vakava tapaus ja käsiä tarvitaan. Niin oli tälläkin kertaa. Kohteessa oli elvytys käynnissä, kerrostalon rappukäytävässä.
Osallistuimme elvytykseen sekä valmistelimme potilaan siirtoa ambulanssiin. Elvytys on sellainen tapahtuma jolloin todella ylimääräisiä käsiä ja voimaa tarvitaan. Tällä kertaa elvytyksemme tuotti tulosta ja potilaalle saatiin verenkierto käyntiin ja matka sairaalaan pääsi alkamaan. Toisin kuin Jacksonvillessä, me emme kuljeta vainajia elvyttäen sairaalaan. ;) Sairaalassa havaittiin kuitenkin potilaamme jälleen elottomaksi. Olimme tehneet kaiken voitavamme ja lääkäri totesi potilaamme kuolleeksi. Ei muuta kuin takaisin asemalle ja jatkamaan tuota hyvin alkuun saatua perehdytystäni.

Noin tunnin verran ehdimme käydä uutta tekniikkaa läpi ja testata koneen ulottuvuuksia, kun taas tilaisuus keskeytyi kovaäänisen möykkään. Ei muuta kun juoksujalkaa taas höökin rattiin ja suuntimaan kohti tehtäväosoitetta. Taas olimme menossa auttamaan ensihoitoyksikköä elvytykseen. Tällä kertaa elvytyksemme kesti noin puolisen tuntia, jonka jälkeen kenttäjohtajamme vihelsi lääkärin konsultaation perusteella pelin poikki. Väistämätön oli siis taas tapahtunut ja potilas todettiin kuolleeksi.
Matkalla "kotiin" puhuimmekin jo leikkisästi olevamme "Tuonelan lauttureita" Puolet leikkiä, puolet totta.:)  -Kaksi keikkaa, kaksi kuollutta.Tälläinen aamupäivä ei ole mikään unelma alku työvuorolle.

Uusi tekniikka nostolavassa on todellakin kehittynyt! Uusi automme on vanhaan verrattuna ilmiömäinen, ulottuvuudet on aivan toista luokkaa. Toki auto on myös samalla huomattavasti raskaampi edeltäjäänsä. Ja sitä ei voi aina laskea eduksi kun usein liikutaan omakotitalojen pehmeissä pihapiireissä.

Lyhyellä käyttökokemuksellani on annettava uudesta autostamme pelkkää positiivistä palautetta. Nyt jopa vanhempaa brankkaria on ajateltu auton suunnittelussa. Kylmänkolotus jaloissa on nyt ihan kasari-meininkiä ja siitä ei tarvitse enää kärsiä. Korinlattiassa on nimittäin lattialämmitys. :) Mielestäni tämä on hyvä suunta kun suunnitellaan uusia työkalujamme. Käyttäjäkunta vanhenee kovaa vauhtia ja erilaiset uudet innovaatiot ottavat paikkansa pelastustoimessa. Tämäkin ratkaisu lattialämmityksen osalta on saanut ehkä alkunsa siitä syystä, kun osa vanhemmista brankkareista alkaa kohta väistämättä dementoitumaan. Joku yö saattaa käydä niin, että tuo kaiken nähnyt harmaa hapsinen vanhempi brother unohtaa kenkänsä kalustohalliin. Vaan eipä huolia, korissa voit olla aivan hyvin sukkasillaan. :)

Totuus lattialämmityksestä on se, että sillä vältetään korin jäätyminen. ;)