Olin ajatellut, että kirjallinen koe olisi se haasteellisin juttu. Palofysiikan laskutehtävät sujuu mielestäni hyvin ja johtamisen käsikirjakin alkaa olemaan jokseenkin tuttu. Luulenkin, ettei tuo koe ole se mihin pääsykokeeni tökkää. Vaan se tulee olemaan tuo viheliäinen Mr. Cooperin kehittämä juoksutesti, jossa juostaan 12 min ja kuinka pitkälle ehdit tuossa ajassa juosta.
Pelastajakurssilla juoksin 3100m mikä on hyvä tulos tuosta testistä. Nyt ajattelinkin, että alipäällystökurssille vaadittava 2600m on "tutipullo-hommia".
Elin siinä maailmassa, ettei minun tarvitse juoksua juurikaan treenata, vaan menen noilla vanhoilla meriiteillä läpi tuon testin. Pelastajaksi valmistumisestani on nyt kuitenkin vierähtänyt tuo 12 vuotta. Tuona aikana maailmassa on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Palokunta, tuo viimeinen miehesyydenlinnake on kokenut isoja muutoksia tuona aikana. Uusien asemarakennusten myötä mm. liikunta työajallamme on muuttunut sählynpeluusta puntinnostoon.
Vanhaan hyvään aikaan saimme kirmailla omassa liikuntasalissa joka työvuoro. Pelit olivat aina kiihkeitä. Iskuja säästelemättä, nuoret takoi vanhojen joukkueen maanrakoon, välillä tunteja kestävissä peleissä. Lajina sähly oli mitä parhain liikuntamuoto palokuntaan. Hiki virtasi, hengitys salpasi ja paita kastui aina hiestä. Parhaimmissa peleissä oli 7 vs. 7 ja kaikki yhtäaikaa kentällä. Siellä ei ollut aikaa paljoa kikkailla, suora veto maalille ja täysiä perään hakkaamaan "karkki pussiin".
Pienistä kolhuista ei valitettu ja toisaalta valituksia ei myöskään otettu vastaan. Esimerkkinä tuosta: Kerran taas kun vanhojen oli pakko rikkoa taitavien nuorten nerokasta joukkuepeliä. Nuori taituri astui pelin tiimellyksessä vastustaja alumiinivahvisteisen mailanlavan päälle ja liukastui. Seurauksena tuosta kaatumisesta, säären molemmat luut menivät poikki! Jalkaterä näytti olevan kuin irti, se heilui hervottomana säären päässä ja huuto oli kauhea. Peli jatkui katkeamattomana vielä hetken ja joku huusikin, että -kyllä tuolla jalalla voi vielä maalissa olla!
Voi niitä aikoja....:)
Takaisin tähän päivään ja tämän hetkiseen kuntooni. Noin 10kg raskaampana, juokseminen tuntuu suoraan sanottuna hirveältä! Useampi vuosi on vierähtänyt ilman metrinkään juoksua ja se kyllä nyt näkyy ja tuntuu. Juoksemiseni on raskasta löntystelyä ja hengitys ei kulje. Henki vinkuu, kurkkua kuivaa ja kroppa ei ota vastaan juoksemista. Onko tuona aikana EU:n myötä kopeluitu myös mittayksiköitä? -Onko metri pidentynyt vai minuutti lyhentynyt? Olen aloittanut juoksun treenamisen noin 3 kertaa viikossa. Mihin se sitten riittää, saa nähdä. Toivon, että painoni alkaa putoamaan ja askel kevenemään. Pyöräilyä, juoksua ja kävelyä. Helpolla en tule pääsemään sen tiedän jo nyt. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti