Olin ajatellut, ettei tuo lihaskuntotesti, jossa erotellaan vain elävät ja kuolleet tuota minulle minkäänlaisia ongelmia, toisin oli käydä. Pari päivää ennen testiä kävin kuntosalilla jumpalla ja taas se tuskainen vihlaisu kävi alaselässä. Tuon viiltävän tuskan olen tuntenut jo lukuisia kertoja ja tiedän heti, että luvassa on tuskaiset seuraavat viikot. Selkäni kipeytyi taas niin, että pelkästään sukkien jalkoihin saaminen on todellista grillausta. Ähinää, tuskailua, hikoilua, kärsimystä.
Tähän vaivaan auttaa tietyt temput. Aluksi täytyy saada pahin kipu pois ja sen jälkeen täytyy alkaa jumpata noita arvokkaita syviä vatsalihaksia. Minun pitäisi muistaa jatkuvasti tehdä juuri noita kyseisiä jumppaliikkeitä. Aina ne kuitenkin unohtuu samalla kertaa kun vaivat helpottavat.
Toinen helpotus minulle löytyy piikkimatosta. Pari kertaa päivässä noin 30min kerrallaan lattialle fakiirimatolle makoilee, se auttaa.
Onneksi testauslaitoksesta löytyi ymmärrystä ja testiaikani siirtäminen onnistui vaivatta. Muutama lisäpäivä selän toipumiseen oli todella tervetullut. Pari päivää kului siis selkää kuntouttaen. Testipäivänä oloni olikin jo todella hyvä, ei ihan normaali mutta sinnepäin. Sanoin testinvastaanottajalle, että romut tankoihin nyt aletaan jumppaamaan. Alipäällystökurssille testirajat on selkeästi alemmat kuin toimintakykytestini tulos on, joten mitään vaikeuksia ei pitäisi olla. Jännitin kuitenkin kuinka selkäni reagoi noihin liikkeisiin. Liikkeet ovat: penkkipunnerrus, vatsat, leuanveto ja jalkakyykky.
Onneksi selkäni ei antanut minkäänlaista merkkiä vaivasta. Täytän siis kelpoisuuden hakea AP-kurssille. :)
 |
| testipäivä Peurungassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti