-Ennen oli ennen ja nyt on nyt

Taas alkaa olemaan yksi etäopiskeluviikko alipäällystötutkintoa taputeltuna. Nämä etäviikot tulee vietettyä aika ahkerasti läppärin kimpussa. Erilaisia oppimistehtäviä pursuaa Pelastusopiston palvelimelta, joten siis tekemisen puutetta ei pitäisi päästä syntymään. Tunnollisena opiskelijana olen yrittänyt joka päivä paukuttaa tehtäviä pois käsistäni. Välillä tulee purnattua ja tuskailtua tehtävien määrää ja sitä onko kaikki tehtävät tärkeitä tulevassa työssäni esimiehenä? Lopulta luulen tämän kaiken tuskailun ja työnteon kuitenkin kasvattavan minua tulevaan harppaukseen urallani. Se on myönnettävä, ettei kessukurssi ihan läpihuutojuttu ole.



Opiskelun tehokkuudesta kertoo se, ettei yksi läppäri riitä.

Joskus muistan kuulleeni kun isot pojat puhuivat palokunnassa hakeutuvansa ap-kurssille, koska ei halua valvoa enää öitään kirkkaassa pakettiautossa, eli ambulanssissa. Muistan silloin ajatelleeni, että onko asia todellakin noin kuin sanotaan? Kessukurssista puhuttiin, että sinne vaan lähdetään ja sen jälkeen voitkin jo polttaa suurieleisesti punaiset saku-housusi aamuapellissa. Uskon kyllä, että joskus on saattanut näin todella olla. Mutta tämän päivän ap-kurssille ei ilmoittauduta kuin Hippo-hiihtoon. Aikuisopiskelumuoto vaatii kyllä opiskelijalta muutakin kuin saku-housujen hautaamista paloaseman takapihalle. Ilman riittävää opiskelu- ja työmotivaatiota ei täällä pitkälle pötkitä.

Tämä opiskelu olisikin ihan toisenlaista ilman näitä etäviikkoja. Jokaiselle etäviikolle ovat opettajat laskeneet oppilaille 38 tunnin edestä itseopiskelua ja erilaisia kirjallisia oppimistehtäviä. Toisin sanoen, vapaus tuo vastuuta. Helpompaa olisi vain istua luokassa ja olla läsnä.
Uskon kuitenkin, että tämä nykyinen koulutusmuoto on parempi meille perheellisille sekä se antaa mahdollisuuden käydä opintojen ohessa työssä tulipalokunnassa. Näin myöskään kouluttautuminen ei muodostu kenellekään taloudelliseksi itsemurhaksi.


Ilokseni voin vielä esitellä blogini uuden yhteistyökumppanini, FIREFIGHTER COMPANYN.
Firefighter Company on stadilaisten brankkareiden ideoima ja perustama yritys joka myy todella räyheitä ja korkealaatuisia Firefighter Streetwear-tuotteita. Tulen blogissani kuukausittain esittelemään eri tuotteita ja lukioilleni on luvassa alennuskoodeja Firefighter Companyn verkkokauppaan. Kauppaan pääsette klikkaamalla yrityksen mainosta.

Matka takapenkiltä etupenkille on alkanut

Viikko alipäällystöopiskelua takana. En ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa sanaakaan blogiini tuona aikana.

Ensimmäiset 5 päivää on ollut todella kiireisiä. Opiskelut alkaa yleensä klo 8.00 ja loppuu klo 16.15, sen jälkeen kiireellä fillarin selkään ja hakemaan tyttöä päiväkodista ja sitten ruuanlaittoon.  Eipä jää paljoa illalle luppoaikaa. Nukku-Matti heittää hiekat jo klo 21 jälkeen. Seuraava päivä menee taas samalla kaavalla ja sitä seuraava ja jne...

Kurssikaverini ovat aivan loistavia tyyppejä. Kaikista näkyy ja kuuluu pitkä kokemus pelastusalalta eri puolilta suomenmaata. Päivät kuluvat kuin siivillä täällä.
Opiskelun näkökulmasta viikko on ollut mielestäni sekava. Opistolla on siirrytty pitkälti verkko-opiskeluun ja kaikki tehtävät ja lukupaketit täytyisi osata kaivaa sieltä. Minulle viikosta on jäänyt enemmän kysymyksiä kuin olen saanut vastauksia. :)  - Kai se vaan on alkukankeutta pitkän opiskelutauon jälkeen.
Alipäällystökurssi on nyt ns. monimuotoinen, eli meillä on lähi- ja etäopiskelua. Silloin kun on etäviikko se ei ole todellakaan mikään huili tai lomaviikko vaan erilaisia oppimistehtäviä tursuaa verkosta. - Puhaltamalla tästä ei kyllä selviä.

Koulu alkaa

Huomisaamuna meikäläinen painaa tukkaputkella fillarilla pitkin Petosen pyöräteitä joten alta pois.
Aluksi tytär päiväkotiin ja sitten suunta kohti tuota venäläistyylistä betonikolhoosia, eli Pelastusopistoa.
Huomenna alkaa siis opiskeluni kohti huikeaa palokersantin uraa. Koulupolun aloittaa myös moni tuleva pelastusalan ammattilainen. Stemppiä kaikille ja kovaa opiskeluintoa tulevaan rypistykseen opistolla.
Pakko myöntää, olen aika tohkeissani aloittamassa alipäällystö-opinnot. Toivottavasti intoa piisaa myös pitkän talven ylitse aina ensi kevääseen saakka. Upouusi oppilaspuku roikkuu henkarissa ja kengät kiiltää uutuuttaan. Tuolin selkänojalle roikkuu reppu valmiiksi pakattuna. Kynät on hiottu huippukuntoon ja vanha penaalinikin löytyi. Kaikki on siis valmista huomiseen.