Köysipelastamisen MM-kisat Belgiassa

Mitä on rohkeus? -Onko se sitä, että heittäytyy ennakkoluulottomasti mukaan johonkin uuteen ja tuntemattomaan?

10 vuotta sitten aloin tietoisesti hankkimaan itselleni täydennyskoulutusta palomiehen ammattiin. Silloin ei kukaan puhunut mistään erikoisosaamisaloista kuten tänä päivänä kuulee puhuttavan. (korkealla työskentely, tieliikennepelastaminen, vaaralliset aineet jne...)
Tunsin kovaa mielenkiintoa korkealla työskentelyyn ja halusin kehittää oman osaamiseni hyvälle tasolle. Hakeuduinkin pelastusopiston korkealla työskentelyn täydennyskoulutuksiin, jotka olivat hyvin nopeasti koluttu kauttaaltaan läpi. Tunsin vain mielenkiinnon aihetta kohtaan kasvavan ja halusin lähteä omalta osaltani kehittämään toimintojamme ja koulutuksiamme Keski-Suomen pelastuslaitoksessa. Hyvällä ja asiaan sitoutuneella jengillä ja oikeilla yhteistyö kumppaneilla (HA)olemme saavuttaneet Keski-Suomessa sen missä korkealla työskentelemisen osaamisemme tällä hetkellä on.

Päätimme yhdessä ydinryhmämme kanssa, että tanä vuonna otamme osaa Belgian Namurissa järjestettävään GRIMPDAY 2018, teknisen köysipelastamisen MM-kisoihin. Kilpailuun osallistuu 30 joukkuetta ympäri maailman. Osallistujia tulee pelastustoimesta, vuori pelastusryhmistä ja mistä vain kukakin keksii 7 hengen joukkueella osallistuvansa. Kilpailun taso on edellisinä vuosina ollut korkea. HARRT-TEAM FINLAND -joukkueen tavoite on saada kaikki annetut tehtävät hoidettua niin, että lopullinen sijoituksemme on jossain 15 joukossa.:) Voi olla aika kova tavoite, mutta kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Hyvällä fiiliksellä ja kilpailumielellä ollaan Belgiaan lähdössä. On erittäin mukavaa ja avartavaa päästä näkemään kolleegoita ympäri maailman ja nähdä kuinka ja millä välineillä he toimivat.

Hyväntekeväisyyttä

Pääsimme yhdessä Jussin, Antonin, Brother Christmasin ja Kristofferin (SubTV) kanssa osallistumaan tällä viikolla ikimuistoiseen hyväntekeväisyyteen Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. -Suomen paras palomies TV-projektin myötä pääsimme lahjoittamaan 3000 euroa valitsemaamme kohteeseen. Kohteeksi valikoitui lasten hematologian ja onkologian osasto, jossa siis hoidetaan syöpää sairastavia lapsia.

vas.Janne Räsänen, Jussi, Anton, Olli Lohi, Sami ja Brother Christmas

Olipa muuten vaikuttavaa käydä konkreettisesti viemässä lahjoitus ja tavata syöpää sairastavia lapsia ja heidän vanhempiaan. Pakko sanoa, että oikeasti minua jännitti ja pelotti kuinka kohdata nämä lapset ja heidän vanhemmat, onhan heillä parhaillaan taistelu elämästä ja kuolemasta. Jokaisen vanhemman pahin pelko on varmasti oman lapsen menettäminen tai vakava sairastuminen. Oli helpottavaa huomata kuinka tapaamamme lapset olivat kaikki elämän iloa täynnä:) Leikkien lomassa sairaudesta ei ollut tietoakaan. Nämä tenavat on todellisia taistelijoita ja sankareita. Ylilääkäri Olli Lohen mukaan lasten syövän paraneminen on korkeaa luokkaa, noin 80% kaikista syövistä paranee. ...Silti siinä on vielä tuo 20% ?!?

Meidän lahjoittamat varat käytetään siihen, että osastosta saataisiin lapsille viihtyisä ja kotoisampi paikka. Lapset viettävät osastolla päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia. Pahimmassa tapauksessa lapset ovat alhaisen vastustuskyvyn takia eristettynä, jolloin oman huoneen tulisi olla mahdollisimman mukava paikka.

Useasti puhutaan sitä miten hienoa ja jaloa on hyväntekeväisyystyö. Pelastusalalla Suomessa hyväntekeväisyystyö on mielestäni jätetty miltei tekemättä. Meillä olisi varmasti lukuisia tapoja kerätä ja lahjoittaa rahaa hyvien asioiden puolesta ja näin samalla kohentaa lisää myös arvostustamme kansalaisten keskuudessa. Tämä asia ollaan ymmärretty hyvin Atlantin toisella puolen.

Hyväntekijät

Palokunnan kallein mies

Olen saanut viime vuosina olla mukana kehittämässä Keski-Suomen pelastuslaitoksen korkealla työskentelyä. Mikäpä olisi mukavampaa kuin, että saat työskennellä asioiden parissa jotka todellakin kiinnostavat ja vieläpä saat vapauden kehittää toimintaa haluamallasi tavalla. On kyllä myönnettävä, että kovaa on menty mutta vielä kovempaa tullaan jatkossa menemään. Joskus olen kuullut ohikävelessäni joidenkin kuiskuttelevan palokunnan kahvipöydässä;

- KUKA TOI ON? 

- TOI ON NIMENOMAAN SE PALOKUNNAN KALLEIN MIES?

- AI TOI ON SE PALOKUNNAN KALLEIN MIES?

- MIHIN SE MENEE?

-SE MENEE TILAA JOTAIN KÖYSIKAMAA!

- AI MENEE VAI???

- MENEE MENEE!

- JAA TUHLAA?

- TUHLAAN TUHLAAN!

- ...KESKELLÄ PÄIVÄÄ???

- ...VOI VELJET! 

:) Tottahan se on, että Keski-Suomessa on todellakin panostettu muunmuassa tämän pienen yksittäisen erikoisalan välineisiin, laadukkaaseen -peruskoulutukseen, -täydennyskoulutukseen ja harjoitussimulaattoreihin. On rohkeaa väittää, että olemme Suomen pelastuslaitoksista eniten syventäneet teknisen köysipelastamisen osaamista ja valmiuksiamme. Mutta niin kuin tapanani on, aiheutan ainakin tällä väitteellä porinaa palokuntien köysireppujen ympärille. :) 

Yhteistä yli rajojen vuoropuhelua pelastuslaitoksissa todellakin kaivattaisiin. Onhan se hölmöläisten hommaa, että jokaisessa palokunnassa "se pyörä pitää keksiä uudelleen ja taas uudelleen". 

Tulisiko korkealla työskentelyn toimintamalleja ja kalustoa yhtenäistää valtakunnallisesti??? Vastaus on monen mielestä varmasti; KYLLÄ! Miten ja millä malleilla tuo yhtenäistäminen tulisi sitten tehdä?? Tähän vastauksia olisikin yhtä paljon kuin vastaajiakin. Kaikilta löytyy oma mielepide ja ajatus siitä, mikä olisi hyvä ja riittävä osaamisen taso ja millä välineillä ja tekniikoilla tuo sankari-pelastaja operoi. Opiston-mallit, FRF, kiipeily-maailma, IRATA, HARRT, jne...??? 

Itse en ryhdy nyt siihen keskusteluun, että mikä noista yllä olevista kirjainlyhenteistä olisi se paras ja tarkoituksen mukaisin pelastoimemme korkealla työskentelyn "punaiseksi langaksi". Toivoisin, että joku taho ottaisi asiakseen alkaa yhtenäistää tätä erikoisalaa valtakunnallisesti. Mikä se taho sitten on??? Helppoa olisi heittää palloa Pelastusopistolle. Mutta ennen kuin opistolta aletaan antamaan tulikomentoja ja suosituksia, niin olisi varmasti tarpeellista tuumata, että millaisilla malleilla ja tekniikoilla tänäpäivänä maailmalla toimitaan. Ja hyvä olisi myös erottaa pelastajien peruskoulutus ja ammatillinen täydennyskoulutus toisistaan. 

TYYTYVÄINEN IHMINEN ON KEHITYKSEN JARRU

Torninosturista pelastamisharjoitus Jyväskylässä (kuva Pelastustieto)

Suomen Paras Palomies...

Taas on hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestäni. Jotenkin on vain tuntunut, että aikaa ja intoa bloggaamiseen ei ole löytynyt riittävästi. Arjen oravanpyörä on vienyt palomies Samia kuin kuoriämpäriä (töihin-kauppaan-kotiin-harrastuksiin-töihin).
Toivottavasti vielä kuitenkin joku vanha lukijani on jaksanut odotella sinnikkäästi. Nyt on kuitenkin tarkoitus herätellä bloggaus kärpäseni henkiin uudelleen. Kirjoitusaiheita on syntynyt reppukaupalla, joten juttua ja tarinaa riittää.
Mennyt kesä on ollut sateinen ja kylmä, mutta ammatillisesti olen saanut nauttia ainutlaatuisia kokemuksia palomiehen urallani. Huipennus alkaa ensi keväänä kun TV-reality; Suomen Paras Palomies -sarja käynnistyy Subilla. Pääsin osallistumaan kilpailuun, jossa mitattiin osaamista, kuntoa ja psyykettä yksilö- ja joukkuetehtävissä.

-Verta, -hikeä, -kyyneleitä, -onnistumisia, -karvaita pettymyksiä, -hersyvää naurua ja veljellistä vittuilua.

Mistä ohjelmassa on todella kysymys? Käy katsomassa ohjelman esittelyvideo alla olevasta linkistä.

https://www.mtv.fi/tv/ohjelmat/suomen-paras-palomies/uutiset/artikkeli/kymmenen-palomiesta-ottaa-elamansa-haasteen-nyt-etsitaan-suomen-parasta-palomiesta/6641300#gs._C0voyU

H.A.R.R.T - Team Middle Finland

Köysipelastaja

Morjesta taas pitkästä aikaa. Taas on ehtinyt paljon virtaamaan vettä Vaajakoskessa viimeisestä päivityksestäni. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Palomies Samin arkeen on mahtunut taas kaikenlaista tapahtumaa aina työnteosta lomailuun ja täydennys koulutuksiin.

Kesälomakausi alkaa olla palokunnissa päättynyt ja sen huomaa siitä, että sijaispalomiesrivit on harventuneet ja meikäläinenkin on saanut palata ajoittain takaisin omaan virkatehtävääni eli palomieheksi ja sakujulliksi. Harmijuttu sijaisten kohdalla on aina se, että hyviä äijiä laitetaan kilometritehtaalle. Mutta pitäkää lippu korkealla ja jalka palokunnan ovenvälissä.

Viimeviikolla saimme Keski-Suomessa 3-vaiheisen H.A.R.R.T - köysipelastajakoulutuksen päätökseen. Starttasimme kyseisen koulutuskokonaisuuden 2013 ja matkaan on mahtunut kaikelaista hässäkkää. :) Koulutuksen laajuus on kaikkiaan ollut 90 tuntia + oma ehtoinen harjoittelu.
Joku saattaa miettiä, että mitä tuo kirjainlyhenne tarkoittaa??

High.Adventure.Rope.Rescue.Training 

Miksi halusimme aloittaa kyseisen köysipelastajakoulutuksen? - HARRT antaa oikeasti todella hyvät valmiudet toimia köysipelastusryhmänä ja erilaisissa haastavissa toimintaympäristöissä. Itse en voi muuta kuin kehua ja suositella muillekin tuota HARRT-köysipelastajakoulutusta. Kurssi on oikeasti todella vaativa ja edellyttää lujaa tahtoa kehittää itseään. Joten, laiskojen ei kannata vaivautua ;)

Keskisuomalaisen videolinkki

-H.A.R.R.T - III hihamerkkiä ei saa puhaltamalla!

Rapid Intervention Team-malli

Side-Way-A

Crosshaul

HighLine

Syyskuulumisia

Viimeisestä päivityksestäni on tainnut hujahtaa jo pieni hetki. On tunnustettava, että koen asiasta hieman huonoa omatuntua. Mutta kun on ollut niin paljon kaikkea muutakin tekemistä kuin blogin päivitys.

Kesä ja alkusyksy on mennyt töitä paahtaessa palokunnassa ja pelastusopistolla. Esimiehenä olen saanut pääasiallisesti työskennellä mutta myös peruspalomiehen arkikin on tullut taas tutuksi. Myös matkustaminen Kuopioon Pelastusopistolle on ollut viikoittaista. Työni opistolla on ollut tuntiopettajan tehtäviä, eli siis harjoitusten järjestämistä ja valvomista. Tällä viikolla järjestin useampaan otteeseen palokunnassamme koulutusta joka käsitteli uuden Vortex-kolmijalan turvallista käyttöä. Koulutuksista tein myös tietenkin taas videot :)

 

 

 

Tuleva syksy on osaltani kiireinen. Ohjelmaani mahtuu työni lisäksi H.A.R.R.T III koulutus, joka vihdoin ja viimein saadaan päätökseen Keski-Suomessa. Koulutuksen myötä Keski-Suomen pelastuslaitokselle valmistuu 11 köysipelastukseen erikoistunutta henkilöä. Mielenkiintoisia tapahtumia on tulossa esimerkiksi Luhangan tuulivoimalavierailu 150m:n korkeudessa. Tuosta vierailusta kirjoittelen myöhemmin lisää...

Syksy huipentuu omalta kohdalta lomareissuun jonka osoitteena on Florida. Voi olla, että Jacksonvillen paloasemallakin tulee lomailun ohella pistäydyttyä tervehtimässä tuttuja.

 

 

 

 

 

 

Tänään sataa vähemmän kuin eilen

Syksyä kohti mennään jo lujaa vauhtia, vaikka kesä ei ole vielä päässyt edes alkamaan. -kenelle voin asiasta valittaa???

 -Tänään sataa vähemmän kuin eilen, sanonta pätee tänä vuonna. Onneksi minulla on lomat vielä edessäpäin. :) Ja kun loma koittaa, meikäläinen perheineen ottaa lennot "rapakon toiselle puolen", sinne missä aurinko paistaa ja palomiehiä arvostetaan muuallakin kuin juhlapuheissa. Tuo odottamani loma saa kuitenkin vielä odottaa raskaantyönraatajaa hetkenaikaa.

Tämä "KESÄ" on muuten mennyt ihan mukavasti, olen saanut tehdä jatkuvasti esimiehen sijaisuutta eri puolilla Keski-Suomen pelastuslaitosta. On ollut tosi fressiä ja avartavaa käydä muillakin asemilla työnteossa ja tutustumassa uusiin ja vanhoihin porukoihin. Vastaanotto uudelle "KESÄkessulle" on ollut erittäin hyvä.

Vapaapäivinä olen puuhastellut itse itselleni ostamalla valmistujaislahjalla. Siinä ei pienet sateet haittaa menoa. :)

Paluu arkeen...

Paluu arkeen on siis tapahtunut ja elämä Kuopiossa on taakse jäänyttä aikaa. Muutto ruljanssi ottaa aina koville ja varsinkin kun ollaan asuttu 10 kuukautta Ikean naapurissa, Ikean lihapullien lisäksi meille on kertynyt huomattava määrä uutta ja erilaista mööpeliä joita ei aiemmin huushollissamme ollut. On ollut erittäin mukava palata takaisin oikeaan kotiin ja on myös myönnettävä, että paluu töihin on tuntunut vajaan vuoden poissaolon jälkeen mukavalta.

Töihin paluuseen olin varautunut jotenkin niin, että se olisi sellainen "pehmeälasku". No, päivän sainkin perehtyä tulevaan esimies pestiini. Kessun toimistossa tutustuin ruiskumestarin ohjauksessa työvuorosuunnitteluun, palkanmaksunperusteisiin ja Pronton täyttöön. Mutta klo 20:00 komento kävikin tuohon kirkkaaseen pakettiautoon, eli ambulanssiin. Yö kuluikin sitten suunnilleen kokonaan kumipyörillä Jyväskylän kaduilla. Niin hyvin vuoden opintovapaalla olin työstä vieroittunut etten päässyt EApolin ovista sisään kun en kuolemaksenikaan muistanut 4-numeroista ovikoodia. Mutta ei se mitään, ei meillä yhtään "oikeaa" potilastakaan.

Edellisen vuoron olinkin jo oikeassa tulikokeessa. Jouduin yllättäin ruiskumestariksi pääpaloasemalle. Päivä sujui ilman suurempia kommelluksia. Paljon tuli vietettyä aikaa kessun toimistossa ja täyteltyä erilaisia planketteja joista palomiehenä ollessaan ei juurikaan tiennyt.

Jonkinlaiset oppirahat jouduin maksamaan median kanssa toimimisesta.
Meille sattui eläimen pelastustehtävä jossa lokki oli loukkaantunut niin pahasti, että se kärsi ja kitui kun toinen siipi oli miltei kokonaan repeytynyt irti. Keikka hoidettiin tyylikäästi, lintu haettiin kerrostalon pihamaalta jossa ihmiset sitä kummastelivat suurella joukolla. Sovittiin miehistön kanssa, että otetaan lintu kiinni ja viedään se tyylikkäästi paloasemalle, jossa se hoidettaisiin "nahkurin orsille" ilman ylimääräisiä kansalaisten katseita. Pysyimme suunnitelmassa ja lintu pääsi tuskistaan. Sitten soittikin sanomalehden toimittaja ja kyseli tapahtumista. Kerroin asiat rehellisesti ja lopputuloksen voi lukea nettilehdestä.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/loukkaantuneella-lokilla-karu-kohtalo-jyvaskylassa/2063941
Seuraavan kerran mietin tarkemmin sanojani. :)

Kesäkessu

Opintojen loppu häämöttää

Viimeistä etäviikkoa vietellessä Kuopiossa. Viikko on sujunut mukavasti olen saanut toimia parina päivänä tuntiopettajana Pelastusopistolla. Aikaa on tullut vieteltyä palotalon "mukavassa" lämmössä pelastaja oppilaita ohjaten ja paimentaen. On ollut hyvä kokemus saada toimia myös tuntiopettajana välillä. Tällä viikolla olen savusukeltanut yhtä paljon kuin viimeisenä 10 vuotena yhteensä pelastuslaitoksella. :) Joten kokemus maikkana olosta on ammatillisesti erittäin arvokasta ja
opettavaa.

savusukellus luotsi

Apina putosi myös hartioiltani kun sain kehityshankkeeni valmiiksi. Tuota kirjallista työtä me kaikki AP-opiskelijat olemme pakertaneet viime syksystä saakka. Ja välillä kirosin työni alimpaan helvettiin ja tuntui ettei siitä voisi selvitä kunnialla läpi. Kehityshanke on vapaa valintainen aihe jostain pelastusalaan liittyvästä asiasta. Työn laajuus on 4 opintopistettä, eli siis jotain 100 tuntia tai ainakin sinnepäin. Minä valitsin aiheekseni korkealla työskentelyn kehittämisen Keski-Suomessa. Tuleeko se kehittymään? -sitä en tiedä. Työni olen saanut joka tapauksessa valmiiksi ja kansitettua. Nyt se tulee todennäköisesti pölyttymään Pelastusopiston kirjastossa seuraavat 100 vuotta.

50 sivua verta, hikeä ja kyyneliä

Ohjaava opettajani sanoi minulle, että kehityshankkeeni on kiitettävää tasoa ja hän ehdottaa arvosanaksi 5. On myönnettävä, että tuntui hyvälle kuulla opettajan mielipide työstäni jota olen valmistanut tosissani 50 sivun verran.

kehityshanke ja minä. (kehityshanke vasemmalla)

Opiskelut kun nyt kerran alkaa olemaan loppusuoralla, niin päätin ostaa itselleni pienen valmistujaislahjan....:)

Yamaha YZ250F

Sami ei olekaan palomies?

Thaimaassa palomiehenä esiintynyt Sami on saanut suhdesotkujensa lisäksi aikaan myrskyn vesilasissa.
Suomen palomiesliitto haluaa korjata eri medioissa levinneen tiedon, jonka mukaan Temptation Island Suomi -sarjassa esiintyvä Sami Tuomainen olisi palomies. Sami, jonka ammattina oli sankaruus ei siis olekaan oikea palomies, vaan sopimuspalokuntalainen sammutusmies.

Taas päästään tähän loputtomaan aiheeseen... En haluaisi ottaa tähän aiheeseen mitään kantaa, koska "oikea Palomies Sami"  on kaikkien kaveri. :) Mietin kuitenkin, että miksi joku haluaa esittäytyä palomiehenä kuitenkaan olematta sitä? Onko se vaan niin, että tuo palomies kuulostaa paremmalta kuin sammutusmies, vai onko jokin realiteetti hämärtynyt? Tuo auringonpistoksen saanut arkipäivän sankari puolustautuu Iltalehdessä seuraavasti:

"ettei hän ole johtanut ihmisiä harhaan ohjelmassa. Hän on nimittäin käynyt kurssipohjaisen sopimuspalomiestutkinnon. Tuomaisen mielestä kyseessä on vastaava kokonaisuus, kuin Pelastusopistossa käytävä pelastajatutkinto. -Sisällöllisesti kyseessä on samankaltaiset asiat, esimerkiksi minulla on hallussa savusukelluslisenssi, hän luonnehtii." (http://www.iltalehti.fi/viihde/2015050419627053_vi.shtml)

Itse nostan reilusti hattua Suomen palomiesliiton toiminnalle tässä kyseisessä asiassa:). Toivon myös, että me ammattipalomiehet saisimme joskus tulevaisuudessa suojatun ammattinimikkeen jota kuka tahansa ei voisi käyttää.

"Oikea Palomies Sami" Kuva Ossi Pietiläinen

10 kuukautta Kuopiolaisena

Kesä lähenee vääjäämättä ja oleskelu Kuopiossa tulee päätökseen. Täytyy myöntää, että oli hyvä ja oikea ratkaisu muuttaa Savoon opiskelujen ajaksi. Moni asia on vaan paljon helpompaa kun koko perhe on kasassa saman katon alla. Olen kuullut pitkin vuotta kurssikaverien valittavan kokevan jonkinlaista henkistä kuolemaa tuossa Pelastusopiston betonilähiössä. En sano, että kaikki olisi samaa mieltä seinien kaatumisesta päälle. Joku saattaa nauttia täysin rinnoin opiskelijaelämästä Kuopiossa.

Jos joku miettii muuttavansa asumaan Kuopioon opiskelu ajaksi, niin mielipiteeni on, -ehdottomasti kannattaa!
Kaikki palvelut on toiminut loistavasti. Lapsilla ei  ollut minkäänlaista vaikeutta sopeutua uuteen ympäristöönsä ja uusia kavereita löytyi nopeasti. Vaimokin löysi töitä helposti ja on viihtynyt loistavasti uudessa työympäristössään. Eli siis kannattaa todella miettiä minkälaisia ratkaisuja tekee opiskelun suhteen. Kaikki on kuitenkin mahdollista kun laittaa asiat järjestymään.

Opiskelua on enää reilut 10 päivää, eli siis vähiin käy. Tällä viikolla ajelimme harjoitusalueella sovellettuja keikkoja. Päivät kuluivat kuin siivillä :)

Firefighter Streetwearista saat toukokuussa -10% alennusta tuotteista naputtelemalla koodin tilauksen yhteydessä: palomiessami1

Kurssit loppuu ja uudet alkaa

Nyt on myrkkyhommat hoidettu ja suhteellisen haasteellinen tentti takanapäin. Huomenna alkaa viikon mittainen ap-kurssin ensihoitojakso. Siis happee, huopaa ja hanaa;)

Always Lucky

Vuosi opintovapaalla on ollut erittäin hyvä irtiotto normaalista arjesta ja työnteosta. Pari kuukautta vielä opintoja jäljellä sitten se on siinä. Aika on mennyt täällä Kuopiossa älyttömän nopeasti. Vuosi taaksepäin ajateltuna on kuin eilinen. Ja eteenpäin ajateltuna vuosi tuntuu kaukaiselta määreeltä. Totuus on nyt kuitenkin se, että opiskelut esimieheksi alkavat olemaan loppusuoralla.

Fyysiset testit ovat vihdoinkin takana päin. Edelleenkin tuo herra Cooper sai kaiken kunnioitukseni keksimällään juoksutestillä. En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut yhtä huono olo jonkin liikuntasuorituksen jälkeen...tai muistanpas, se oli AP-kurssin pääsykokeissa. :) Vaan eipä mittään, juoksut on juostu ja puntit on nostettu.

On kutkuttavaa kun koulu loppuu ja saan himoitut esimiehenkupongit vihdoin taskuuni. Huomaan toistuvasti haaveilevani jo tulevasta kesästä opintojen jälkeen. Haaveilun lomassa ajatuksiini hiipii kuitenkin jonkinlainen kaipuun tunne... Olen varma, että jo ensi syksynä haikailen aikaani Kuopiossa. Meillä on ollut täällä todella hyvä ja hauska porukka Ap-kurssilla.

Mistä alipäällystökurssi 38 on tehty?

Ap38 on tehty;

Vankasta ammattitaidosta, periksi antamattomuudesta, arvokkaasta kokemuksesta, hersyvästä naurusta, veljellisestä vittuilusta, lämpimästä myötätunnosta, reilusta toveruudesta, rehdistä kilpailusta, tiukoista mielipiteistä, hiljaisesta kunnioituksesta, välittömästä auttamisesta ja jatkuvasta paskan hajusta. 



Always Lucky
 

Kuvassa Firefighter Companylta lahjaksi saatu Always Lucky-huppari. Firefighter Company on onnistunut mielestäni erittäin hyvin suunnitellessaan tyylikkään palomieshenkisen hupparin. Hupparissa on paljon yksityiskohtia ja mikä parasta materiaalina on käytetty paksua laadukasta kangasta joka istuu hyvin päälle. Oman hupparisi saat tilattua Firefighterin nettikaupasta. 49euron hintaan! + kaupan päälle STADIN BRANKKARIT 2015 seinäkalenteri


Firefighter pipo :)

Kevät on tulossa lujaa vauhtia ja karvalakin voikin heittää jo ullakolle odottelemaan ensi talvea. Pääkoppaa voi trendikkäästi lämmittää Firefighter Companyn Never give up - unisex pipolla.
Käy valitsemassa omaan pollaasi tyylikäs kevätpipo joka ei purista.



Firefighter Companylta lahjaksi saatu

Firefighter Company Oy -Never give up pipo

 

Huomaa mainita tilatessasi tyylikkäitä FF-tuotteita olevasi Palomies Samin lukija, niin saat -10% hinnoista pois. :)

Vain pelastussukelluskelpoisuus merkkaa jotain....

Meitä palomiehiä on vuodesta toiseen rassannut eräs asia. Tuon asian vuoksi on taisteltu ja pidetty hienoja juhlapuheita eri tilaisuuksissa. Myös moni kansanedustajaehdokas on vaalien alla suu vaahdossa luvannut hernerokkapadan äärellä, ajaa palomiehille oikeutta ja kohtuutta tuossa meitä riivaamassa epäkohdassa. Sitten kuitenkin kun Arkadianmäen ovet aukenevat ja tilinauhassa lukee; kansanedustaja, samalla kertaa unohtuu tuon pienen ja piskuisen ammattiryhmän murheet.

Minusta tuo taistelu alkaa hiljalleen tuntumaan epämiellyttävälle ja turhalle. Sama kuin yrittäisit kusta savutuuletinta vastaan. En usko, että asiaa saadaan järjestettyä meitä palomiehiä miellyttäväksi, se ei vaan taida olla tänä päivänä mahdollista. Moni on kuitenkin vielä sitä mieltä, että kun palomiehet vaan jaksaisi aina kun mahdollista, ruikuttaa korkeasta eläkeiästä. Se kantaisi hedelmää ja näin voisimme saada takaisin vanhan "hyvän" eläkeiän.
On hienoa, että on kuitenkin vielä heitä jotka uskovat siihen, että voitamme taistelun eläkeiästä.

Mielestäni meidän tulee taistella enemmänkin siitä, että jokainen brankkari saa tehdä arvokasta työtään tietyillä rajoitteilla nykyiseen eläkeikäänsä saakka. Eikä ikääntyvää palomiestä tulisi heittää toimintakyvyn heikentyessä luistinratoja jäädyttelemään tai sairaalaan narikkamieheksi. Se ei ole kunniallista ja eikä siinä paista arvostuksemme. Jotta saamme tehdä tuota vuosittain arvostetuimmaksi ammatiksi valittua hommaa, meidän tulee suorittaa jatkuvasti lukuisia erilaisia testejä ja näyttöjä. Vain pelastussukelluskelpoisuus merkkaa työantajalle jotain.... Kuitenkin päivittäiset hälytystehtävät ovat käytännössä osoittaneet, että vähempikin kuntotaso riittäisi. On tietenkin joskus tilanteita, joissa erittäin kovasta kunnosta on merkittävästi apua tehtävän hoitamissa. Tällä hetkellä pelastuslaitoksissa pyritään siihen, että koko työvuoro olisi ns. pelastussukelluskelpoinen. Ja tämän seurauksena vanhemmat palomiehet hoitavat ainoastaan kuljettajan tehtäviä. Noita kuskinpaikkojakin on kuitenkin rajallisesti ja näin tulee herkästi tilanne, jossa aletaan sovittamaan sairaalan narikkamiehen nuttua päälle. Samaan aikaan nuoret pelastajat tavoittelee tuota himottua sammutusauton kuskin paikkaa komennuslistalla. Itse kannoin korteni kekoon asiassa ja luovuin paikastani nostolavakierrossa. Toivon kuitenkin, että sitten jonakin päivänä kun meikäläisen tossu alkaa painamaan ja kusi tulee kuin kastelukannusta monta kertaa yössä, minut huolittaisiin takaisin tuohon palokunnan arvostetuimpaan yksikköön.

Keski-Suomen Pelastuslaitos RKS 106

Mikä kuormittaa palomiehiä?

Nyt kun ei voi olla huomaamatta keskustelua palomiesten sairaankuljetuksen kuormittavuudesta, on itsekin kannettava korsi kekoon ja kirjoitettava muutama rivi huonoa suomea.

On selvä juttu, mikä palomiehiä kuormittaa vuoro toisensa jälkeen. - Ja se on juurikin tuo siisti sisätyö ja sairaalaympäristö. Komennus steriililtä tuoksuvaan kirkkaaseen paketti-autoon koetaan kuin olisi saanut rangaistuksen jostain. Verenpaine nousee ja korvissa rutisee niin, että muutkin sen kuulevat.

Mielestäni ambulanssityön kuormittavuus on kuitenkin suhteellinen käsitys. Ja tätä en sano tulevana esimiehenä vaan palomiehenä. Olen saanut ja saan edelleenkin tuota "herkkua" ihan riittävästi osakseni työvuorossa. On hyvin pitkälle asennekysymys kuinka 12 tunnin ambulanssivuorostasi selviät. Saattaa hyvinkin olla, että keikkaa on kuin "ketunnenää" ja suunnitelmasi jumppatreeni jää ehkä puolitiehen, aamulla raahustat väsyneenä kotiin nukkumaan. Samaan aikaan palopuolella ei ollut kuin 1 keikka, epäreiluako!

Valmistautumista yö-sakuun

Tänä päivänä voi jo sanoa, että kaikki me ollaan hakeuduttu tietoisesti alalle. Ja kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä sairaankuljetuksen kuormittavuus. Tärkeintä olisi ettei sakutyöhön osallistuvien rivit harvene entisestään. Se, että joku ilmoittaa ettei halua enää osallistua kyydinajoon ja hommaa itselleen vapautuksen sakusta, lisää vaan muun työvuoron kuormaa.

Pelastusopiston pelastajan ensihoitojaksolla keskitytään hyvin paljon erilaisiin korkeariskisiin potilastilanteisiin ja se saattaa luoda vääristyneen kuvan ensihoitoarjesta kentällä. Ne oikeat henkeä pelastavat temput on työvuorossa erittäin harvinaisia tilanteita. Ikävä kyllä ensihoitoa kuormittaa eniten alkoholin lisäksi ihmisten aivan käsittämätön uusavuttomuus. Ja mikäpä turhauttaa enemmän kuin 10 hälytystä yöllä, joista yksi potilas tarvitsee ensihoitoa ja sairaalan palvelua?

Tässähän voisi olla ajatusta tuleviin pelastajan opetussuunnitelmiin. Tehdään pelastajalinjasta 3 vuotta kestävä AMK- kokonaisuus. Siinä viimeiset 1,5 vuotta pelastajia koulitaan ja heille opetetaan kuinka oikeassa elämässä ensihoitopalvelu toimii ja kuinka se tulee kuormittamaan tekijäänsä. Harjoitusalueella voitaisiin ajella simuloituja keikkoja yöaikaan Non-stoppina eikä yksikään potilas olisi selvinpäin tai vailla ensihoitoa. Piuhoja ei tarvitse levitellä eikä hoitorepun vetskarit juurikaan kulu aukomisen takia. Yö voisi huipentua vaikkapa vielä johonkin pikku painiin ambulanssin hoitotilassa tai tunteja kestävään siirtokuljetukseen Lapinlahteen:)

Oma kokemukseni mukaan tuoreet pelastajat on varustettu erittäin hyvällä osaamisella ja asenteella. Älkää myrkyttäkö mieltänne kyllästyneiden "kyytimiesten" puheilla. Oma asenne ratkaisee ja hyvällä asenteella ja pilkesilmäkulmassa auttaa jaksamaan uralla pelastuslaitoksessa.

- Ja hei, jos oikein alkaa tökkimään palomiehentyö sen kuormittavuuden takia, niin käy kokeilemassa vaikka rakennustyömaalla betoninraudoittajan saappaita. Voi olla, että kohta jo latu pelastuslaitoksella alkaa taas maistumaan paremmalta.

Henkeä pidätellen...

Vihdoinkin sain käytettäväkseni sellaista videotekniikkaa, jolla voin kertoa jotain siitä, millä keinoin minä rentoudun ja irtoan arjenoravanpyörästä.

Olen ns. "sunnuntai-vapaasukeltaja", eli käyn sukeltamassa ilman mitään suurempia tavoitteita tai aikatauluja. Hengenpidätyksellä on kummia vaikutuksia elimistöön. Se rauhoittaa, poistaa stressiä ja saa arkiset huolet ja murheet painumaan taka-alalle. Ei sillä, että elämäni olisi murheen täyttämää ja ainoa keino selvitä siitä on hengenpidätys tajuttomuuteen saakka. Sukeltamisen rauhoittava vaikutus minulle on kuitenkin merkittävä. Vapaasukeltamista voi suositella kenelle tahansa. Et tarvitse juurikaan kalliita välineitä aloittaaksesi sukeltamisen. Vapaasukellus on siis sukeltamista ilman sukelluslaitteita. Eli siis lisäilmaa ei ole, eikä sitä pyydetä. Voit sukeltaa perusvälineillä (räpylät ja maski) tai ilman. Yksi tärkeä juttu kuitenkin on... Älä koskaan sukella yksin.

Itse olen harrastanut tuota "hengenpidätystä" säännöllisen epäsäännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Aloitin treenaamisen Jyväskylässä ja siellä sain ohjaajaltani hyvät neuvot ja vinkit sukellustekniikkani kehittämiseen. Kuopioon muutettuamme täytinkin pian Kuopin urheilusukeltajien jäsenanomuksen ja näin aukesi Niiralan uimahallin ovet minullekin ja harrastukseni sai jatkua.

Ei koskaan samanlaista päivää...

Sain jokin aika sitten mielenkiintoisen puhelun. Uskokaa tai älkää mutta minulle tarjottiin "keikkaa" valokuvamallina.

Ensin ajattelin, että huh huh! Ovatko oikeat valokuvamallit kadonneet vai peräti kuolleet sukupuuttoon, vai onko keikka jotain sellaista, johon ei kukaan järkevä ihminen suostu? -Otetaanko kuvat vaatteet päällä vai ilman, kysyin. Puhelimessa kerrottiin, että tarve olisi oikealle palomiesmallille. Kuvat tulisi menemään erään yrityksen tuotemainontaan. Tuo yritys oli minulle ennestään tuttu joten suostuin puhelimessa kuvauksiin.

Ajellessani kuvauspaikalle ajattelin, että muutama tyylikäs poseeraus salamavaloissa ja homma on siltä osin paketissa. No eipä mennyt sekään ihan niin kuin olin ajatellut. Ammattivalokuvaaja räpsi kuvia jo neljättä tuntia ja meikäläinen teputtelee taukoamatta sammutusasu päällä vihreän kankaan päällä milloin missäkin asennossa. Hiki virtasi solkenaan ja kieli tarttui kitalakeen. Avustajat kantoivat jatkuvasti käsiini eri tuotteita joita kuvissa esitin käyttäväni.

Tilannekuvaaja Joonas Nieminen, ammattivalokuvaaja Ludwig Gilbert
Kuvauskohteena hakulaite

Jossain vaiheessa kuvaukset tulivat päätökseen ja sain pakata hikisen sammutusasuni kassiini. Fiilikset kuvauksista oli, että homma oli tosi mielenkiintoinen ja antoisa. Nyt ainakin ymmärrän, että ei mallintyöt mitään helppoja hommia ole. Taas saattoi todeta ettei palomiehenä ole kahta samanlaista päivää. :) Nyt tiedän miltä tuntuu olla esim. käsimallina.

Viikonloppu oli muiltakin osin kokemuksellinen. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan appiukon opastuksessa talvienduroa. Kokemus "enskasta" oli niin mukaansa tempaava, että seuraavana aamuna täytyi pyytää lapsilta apua sukkien laitossa, koska iskän selkä on niin jumissa. Mutta kaikki oli vaivan arvoista, nautin täpöllä ajamista ja varmasti ensi kesänä täytyy endroropyörä hankkia meidänkin pihaan.

Never give up!

Sain postitse ilmoituksen, että Kuopion postikonttoriin on saapunut minulle kirjattu paketti. Tiesin odottavani jotain Firefighter Companyn tuotetta. Paketista paljastui palokunnan punainen Hosemaster -pikeepaita.
Ensi ajatukseni tuosta letkumestari paidasta oli: -Hei, tämä on oikeasti laadukas ja kestävän tuntuinen paita! Paidassa on paljon tyylikkäitä ja hauskoja yksityiskohtia, kuten brodeeraus ja omaperäinen pesuohje. :) Mikä parasta, paita tuntuu miellyttävältä päällä ja istuu hyvin. Luulen, että tätä paitaa tulen käyttämään keväällä ahkerasti.

 

 

Paitaa saa tilattua punaisena tai mustana hintaan 25,90e ja tuotteilla on 14 vuorokauden palautusoikeus. Firefighter Companyn verkkokauppaan pääset mainosbanderollia klikkaamalla.