Viikonlopun kuulumisia

Viikonloppu takana ja etäopiskeluviikko edessä. Viikonloppu meni kotona Jyväskylässä. Kävin Seppälän asemalla palauttamassa sammutusasuni ja kypäräni. Suojavarusteilleni oli käyttöä pari viikkoa sitten kun Palomies Sami kävi valistamassa lapsia paloturvallisuudesta, lasten lauantai-tapahtumassa kuntokeskus Fressissä:)

Jyväskylän reissulla päästiin poikani Titon kanssa vierailemaan myös radiossa. Sain muutama viikko sitten radioCityn toimittajalta kutsun saapua tekemään juttua pohjois-amerikan reissustani. -Mikäpä siinä sanoin. Nauhoituspäiväksi sovittiin sunnuntai päivä. Oli tosi mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen, kuinka radio-ohjelmaa tehdään. Haastattelussa juteltiin leppoisasti kahvikupin äärellä mm. siitä millaisia eroja meidän pelastustoimissa on? (USA vs. Suomi) Ja millaisia eroja ammattiryhmämme arvostuksessa on kansalaisten keskuudessa? Ja tykkääkö amerikkalaiset palomiehet donitseista? Haastattelu tulee ulos radiosta ilmeisesti ensi keskiviikkona. (radiocity Jyväskylä)

 

 

Tässä vielä video viime viikkoisesta harjoituksesta.

Vuosipäivä

Tänään vietän pienimuotoista vuosipäivää.
Siitä on nimittäin vuosi vierähtänyt, kun meidän perhe pakkasi laukut ja muutti Floridaan asumaan 3 kuukaudeksi. Vajaan viikon kuluttua siitä aloitin työni Jacksonvillen pelastuslaitoksen station 21:lla.




Ensimmmäinen työvuoro alkamassa Station 21:llä

-Väkisinkin suu on vain korvista kiinni kun asiaa miettii... Olen ollut todella onnekas saadessani mahdollisuuden tehdä työtäni vieraassa maassa ja vieläpä niin, että koko perhe oli mukana matkassa.

Paljon ehti olla erilaisia vaikeuksia ja ongelmia koko projektin kanssa. Välillä epäilin onnistuuko se laisinkaan, ja selviäisinkö siitä, jokseenkin kehnolla englannin kielitaidollani. Onneksi Sanna on potkinut eteenpäin ja luonut uskoa minuun, joka olin vähällä luopua unelmistani. Jouduin tekemään aika kovasti töitä vaihdon onnistumisen eteen, mutta se kannatti. Valitsin kielitaitoni kohottamiseksi puhumisen keinon. -puhu, puhu, puhu! Perheessämme oli mm. vaihto-oppilas jenkeistä ja yliopiston ystäväohjelman kautta, sain kaverin Liettuasta. Nämä ystävyyssuhteet toimivat edelleenkin.

Kaikki muistoni jenkeistä on saanut vähintäänkin kultareunukset. Pakko myöntää, mulla on vähän ikävä tuota Jacksonvillen ilmastoa ja aseman brotherhoodia. Kokemukseni vaihdon aikana oli aikamoista vuoristorataa. -Onnensa kukkuloilta suoraan syvimpiin vesiin...

Jossain takaraivoni syvimmissä sopukoissa muhii ajatus siitä, että jos vielä saisin vielä mahdollisuuden matkustaa palomieheksi jenkkeihin, vaikkapa vuodeksi tai pariksi....:)

Jos joku haluaa tietää enemmän työstäni Floridassa, niin lue loppuraporttini linkistä: http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/66668_Sami_Huovila_raportti_Florida_2013.pdf

-No tämän kuluvan vuoden aikanakin on ehtinyt tapahtua paljon. :) Päälimmäisenä ehkä kuitenkin perheemme muutto Kuopioon. Alipäällystöopinnot ovat hyvässä vauhdissa ja luulempa taas olevani onneni kukkuloilla. :)

Kuva. Ossi Pietiläinen

FIRE!!!

Alkuviikko on hujahtanut konttikouluttajakurssilla. Loistava meininki, vaikka keli on ollut todella ankea. Tälläinen kylmän kostea, räntäsateinen syyspäivä ei ole optimi kontin ajokeli. -Ei lannistuta.
Onneksi joukossamme on yksi pro valokuvaaja, joka pystyy kamerallaan ottamaan uskomattoman hyviä ja puhuttelevia valokuvia.



Kuva Ossi Pietiläinen

Kuva Ossi Pietiläinen

Kuva Ossi Pietiläinen

Katsokaa alla oleva video kuinka pistoliekki kehittyy...:)

Huomenna viikko jatkuu liikenneonnettomuusharjoitteilla. Katsotaan saisiko siitä jotain yhtä vauhdikasta filkkaa...

Kohti korkeuksia

Päivät kuluu ja viikot vierivät..

Olinkin ajatellut, että näin varmasti on, että aika tulisi Kuopiossa menemään nopeasti. Nyt tuntuu, että päivät todellakin lentävät. Tehtäviä satelee opettajilta ja näin ollen vapaa-ajan ongelmiakaan ei meillä täällä pääse syntymään.

Alipäällystökurssi huipentuu ensi keväänä kehityshankkeeseen. Se mitä tuo kehityshanke tarkoittaa minun kohdalla, on vielä hiukan työn alla. :) Opiskelut on nyt kestänyt kuukauden verran ja nyt olisi jo hyvä tietää mitä aihetta tuossa hankkeessa tulisi käsittelemään. Kehityshanke on kirjallinen työ joka tulisi olla vähintään 30:n sivun mittainen asiapaketti.
Alustavasti olin ajatellut tehdä tutkimuksen, jossa perehtyisin perinpohjin meitä pelastusalanammattilaisia vaivaamaan päivittäiseen ongelmaan palokunnassa. Työssäni olisin käsitellyt ja tutkinut sellaista seikkaa, minne katoavat vaatteet palokunnan pyykkikoneesta pesuohjelman aikana???  Monia ammatilaisia on mietityttänyt jo vuosien ajan, lukuiset kadonneet t-paidat ja yksinäiset sukat. -Nieleekö kone todellakin nuo tekstiilit? -Vai häviääkö ne vain yksinkertaisesti huuhteluveden mukana viemäriverkostoon?

-Hmmm...

Taidan kuitenkin perehtyä hankkeessani valtakunnallisesti ajankohtaiseen aiheeseen, eli tuulivoimaan. Näin jonkinlaisena "Solmu-Mäkelänä" minua kiinnostaa tutkia ja miettiä tuulivoimalassa köydenvarassa riippuvan pelastamista. Tälläinen operaatio aiheuttaisi toteutuessaan oikeasti, lisää harmaita hiuksia meille pelastajille. Korkeutta noilla keskisuomeen valmistuvilla tuulimyllyillä on vaivaiset 140 metriä. Ja jos noissa korkeuksissa realisoituu esim. sairaskohtaus tai jokin laitevika huolto/tarkastustyöntekijöillä, niin mistä löytyy silloin ne miehet ja varusteet ketkä hakevat mahdollisen henkilön turvallisesti ja tehokkaasti maankamaralle??? Hankkeeni tulee mitä ilmeisemmin olemaan jonkinlainen harjoitussuunnitelma, joka tullaan myöhemmin ensivuonna toteuttamaan keski-suomen pelastuslaitoksessa.

-

Matka takapenkiltä etupenkille on alkanut

Viikko alipäällystöopiskelua takana. En ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa sanaakaan blogiini tuona aikana.

Ensimmäiset 5 päivää on ollut todella kiireisiä. Opiskelut alkaa yleensä klo 8.00 ja loppuu klo 16.15, sen jälkeen kiireellä fillarin selkään ja hakemaan tyttöä päiväkodista ja sitten ruuanlaittoon.  Eipä jää paljoa illalle luppoaikaa. Nukku-Matti heittää hiekat jo klo 21 jälkeen. Seuraava päivä menee taas samalla kaavalla ja sitä seuraava ja jne...

Kurssikaverini ovat aivan loistavia tyyppejä. Kaikista näkyy ja kuuluu pitkä kokemus pelastusalalta eri puolilta suomenmaata. Päivät kuluvat kuin siivillä täällä.
Opiskelun näkökulmasta viikko on ollut mielestäni sekava. Opistolla on siirrytty pitkälti verkko-opiskeluun ja kaikki tehtävät ja lukupaketit täytyisi osata kaivaa sieltä. Minulle viikosta on jäänyt enemmän kysymyksiä kuin olen saanut vastauksia. :)  - Kai se vaan on alkukankeutta pitkän opiskelutauon jälkeen.
Alipäällystökurssi on nyt ns. monimuotoinen, eli meillä on lähi- ja etäopiskelua. Silloin kun on etäviikko se ei ole todellakaan mikään huili tai lomaviikko vaan erilaisia oppimistehtäviä tursuaa verkosta. - Puhaltamalla tästä ei kyllä selviä.

Koulu alkaa

Huomisaamuna meikäläinen painaa tukkaputkella fillarilla pitkin Petosen pyöräteitä joten alta pois.
Aluksi tytär päiväkotiin ja sitten suunta kohti tuota venäläistyylistä betonikolhoosia, eli Pelastusopistoa.
Huomenna alkaa siis opiskeluni kohti huikeaa palokersantin uraa. Koulupolun aloittaa myös moni tuleva pelastusalan ammattilainen. Stemppiä kaikille ja kovaa opiskeluintoa tulevaan rypistykseen opistolla.
Pakko myöntää, olen aika tohkeissani aloittamassa alipäällystö-opinnot. Toivottavasti intoa piisaa myös pitkän talven ylitse aina ensi kevääseen saakka. Upouusi oppilaspuku roikkuu henkarissa ja kengät kiiltää uutuuttaan. Tuolin selkänojalle roikkuu reppu valmiiksi pakattuna. Kynät on hiottu huippukuntoon ja vanha penaalinikin löytyi. Kaikki on siis valmista huomiseen.

Mikkään ei mene kohtuuella!

Nyt sitä ollaan semi-savolaisia...

Eipä mennyt tämäkään muutto niin kuin elokuvissa... Viimeksi muuttaessamme Jacksonvilleen meitä piinasi kirppuarmeija, joka sai meidät vanhemmat hermoromahduksen partaalle pienillä hampaillaan. Nilkat ruvella taistelimme noita pikku-nilviäisiä vastaan kokonaiset 3 viikkoa. Kutina oli aivan jumalaton eikä apua meinannut löytyä mistään. Vuokranantajamme järjesti asuntoomme useamman kerran myrkytyksiä ja savutuksia, jolla tuo kirppusirkus loppui.

Tällä kertaa muuttomme oli hiukan erilainen. Suunnitelmamme muutosta oli, että pääsisimme elokuun ensimmäisenä viikonloppuna siirtämään leirimme savoon. -No, eipä mennyt taaskaan niin kuin oli suunniteltu. Vastassamme ei ollut kirppuja eikä torakoita, vaan vuotava jääkaappi, ja täysin siivoamatta jätetty huoneisto. Saavuimme yhdessä huoltomiehen kanssa asuntoon ja pääsimme toteamaan ettei kämppä ole sellaisessa kunnossa, että sinne voitaisiin muuttaa.

Asuntomme ikkuna

Suunnitelma oli nopeasti jotakuinkin selvä; Alku viikosta todetaan onko kosteusvaurio vuotavasta jääkaapista syntynyt vai ei? Siivoojat tulevat laittamaan paikan sellaiseen kuntoon, että muuttaminen on mahdollista.
-No eihän siinä... Puolet meidän kamoista on lainatussa pakussa joka täytyy palauttaa viikonloppuna. Ja osoitteemme on siirretty jo Kuopioon. Työttömän arki Jakomäessä vaihtui nopeasti, asunnottomana Petosella. :) -Ei huono!
Onneksi pystyimme palaamaan takaisin lintukotoomme Jyväskylään.
-Hyvä niin. No nyt on kuitenkin asiat hyvin, asunto on siivottu ja kosteusvaurioita ei ollut päässyt syntymään. Olemme vihdoinkin päässeet asettumaan uuteen kotiimme ja tavarat alkaa löytämään omat paikkansa asunnosta. Maalari tulee vielä päivänä jonain ja sipaisee uudet värit kotimme seiniin.

Lähiöarki Petosella on siis alkanut. :)