Näin suomalaisena perus Jörö-Jukkana. En olisi koskaan uskonut lähteväni hakeutumaan ventovieraitten ulkomaalaisten seuraan harjoitellakseni englanninkieltä. Se kai meillä suomalaisilla onkin esteenä monessa asiassa. Emme uskalla olla jotain ennakkoluulotonta ja valtaväestä poikkeavaa.
Yleinen ajatus on “mitä muut minusta nyt ajattelee”. Itse olenkin löytänyt sellaisen vaihteen silmään, ettei minua pysäytä mikään!
Onneksi tulin lähteneeksi mukaan ystäväperhe toimintaan. Suosittelen sitä jokaiselle joka haluaa kohentaa kielitaitoansa. Avainsana on rohkeus ja ennakkoluulottomuus. Olen päässyt käyttämään englanninkieltä oikeissa olosuhteissa, eikä vaan luokkatilassa. Ja tuntuu siltä, että pahin puhumisen vaikeus alkaa helpottamaan. Kielen lisäksi olen tutustunut moniin ulkomaalaisiin opiskelijoihin ja saanut uusia ystäviä. Olenkin ollut viikoittain tekemisissä uusien ystävien kanssa.
Yliopisto järjesti tapaamisen leirikeskuksessa, johon pääsi osallistumaan kaikki ystäväperheet ja ulkomaalaiset opiskelijat. Ohjelmaa oli paljon mäenlaskua, makkaranpaistoa, köydenvetoa, saunomista, avantouintia ja ym..
Ystäväperheitä on vähän kysyntään nähden, jonka seurauksena vain pieni osa opiskelijoista pääsee mukaan ohjelmaan. Huomasin, että meidän perhe on nuorimmasta päästä. Mutta tässähän ei ikä ratkaise vaan halu olla mukana.
moi iskä hyvät kuvat
VastaaPoista