Tarina, jota muistellaan

Kerronpa teille tarinan ei-niin-onnistuneesta autonvuokraamisesta.
Saatatte ehkä muistaa kuinka kaikki alkoi.....

Saavuimme Jacksonvillen kansainväliselle lentoasemalle 9 tuntia arvioitua aikaa myöhemmin, koska lentomme peruttiin. Syypää tähän kaikkeen oli hörhö, joka ilmoitti, että hänellä on pommi!
Tästä syystä kaikki saapuvat ja lähtevät lennot peruttiin ja koko lentoasema sulki ovensa, ja meidän pesue joutui viettämään yön hotellissa Miamissa. Saavuimme seuraavana päivänä onnellisina  Jacksonvilleen.

Autovuokraamon tiskillä alkoi onnellisuus vähitellen kadota...Alkuun meille ilmoitettiin ettei autoa ole meille, koska emme olleet sitä sovittuna aikana noutamassa, eli edellisenä iltana. Kerroinkin ystävällisesti kyseiselle "ärsyttävän vetelän oloiselle" virkailijalle, että huomasiko hän edellisenä iltana, että kyseinen lentokenttä, jossa myös hänen toimipaikkansa sijaitsee, oli suljettuna, koska siellä oli pommiuhka-tilanne päällä???
Hän kertoi tienneensä uhkatilanteesta. -NO, KUINKA OLISIN VOINUT OLLA HAKEMASSA AUTOA!
Virkailija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei meille autoa nyt löydy. Itselläni alkoi tuossa vaiheessa jo keittää aikalailla. Selvitin parhaan kykyni mukaan tilannetta suomeksi ja englanniksi. :) Sanoin, että olen maksanut autovuokraa miltei 3000 euroa ja nyt on parasta, että etsit auton meille!

Ja kuinkas kävikään?  Auto järjestyi sittenkin. Ei kylläkään sellainen kuin mitä luki vuokrasopimuksessa.
-No auto kun auto, ajattelin. Kunhan päästään nyt uuteen kotiimme.
Lähtiessämme virkailija ilmoitti, että meidään täytyy palata takaisin vuokraamoon 26.11. ja uusia vuokrasopimus ja samalla saataisiin meille kuuluva oikea menopeli.

Kaikki on mennyt auton kanssa hyvin, aina tähän päivään saakka. Ajattelin, koska tuo sopimamme 26.11. sattuu nyt olemaan työvuoroni, että jos kuitenkin hoitaisimme auto-asian päivää aiemmin. Tarkoituksemmehan ei ollut muuta kuin uusia vuokrasopimus ja mahdollisesti saada Jeeppi käyttöön.

Lähdimme aamulla koko perheen voimin liikenteeseen. Ajatuksena oli "käydä" kentällä ja mennä sitten vierailemaan Jacksonvillen palokunta-museoon. Tältä osin kyllä suunnitelmassa pysyttiin, kentällä ja museossa käytiin. Ainoa poikkeus oli se, että kaikki liikkuminen tapahtui joko; kävellen, bussilla tai taksilla!!

Palataanpa takaisin hetkeen, kun me olimme lentokentän autovuokraamossa ja meillä oli vielä auto.

Teimme kuten olimme lokakuussa sopineet kyseisen virkailijan kanssa. Eli palautimme auton ja palasimme tiskille uusimaan sopimustamme ja hakemaan meille kuuluvaa JEEPPIÄ!
Se oli kuin uusinta ensimmäisestä tapaamisestamme. :)

  -I am sorry I don´t have a car for you, sir. Syy oli se, että olimme tulleet vääränä päivänä hakemaan sitä. EI se mitään, ajattelin. Olinkin jo tottunut meidän Dodgeen ja ilmoitin, että voimme käyttää sitä loppuajan, enkä tarvitse JEEPPIÄ. Tähän virkailija sanoi, ettei meillä ole mitään autoa enää, koska olimme juuri palauttaneet sen. Ystävällisesti yritin selvittää tilannetta ja pyysin, että hän etsisi meille auton. Mutta tämä mikrofoni-tukkainen myyjämme sanoi ettei hänellä ole antaa meille mitään autoa, ei edes sitä juuri palauttamaamme.

Ei voi olla totta! Olemme pienten lastemme ja kaikkien turvaistuinten ja rattaiden kanssa noin 30 mailin päässä kotoamme, ilman autoa. Tilannettamme selvitettyämme "myyjälle" hän sanoi ystävällisesti, että voisi VUOKRATA meille auton 300dollarilla huomiseen saakka, jolloin saisimme meille kuuluvan auton.
Hah Hah hah haa......! -Missä se piilokamera on? Ja minähän en maksa yhtään enempää tuohon kyseiseen autovuokraamoon! Autovuokraamo on muuten nimeltään DOLLAR.

Meikäläisen johdolla meidän pesue käveli peräkkäin kuin köyhän talon porsaat kohti taksitolppaa.
-Minne nyt mennään iskä?, kysyi poikani taksissa. -No sinne museoon, vastasin. Olihan se päivän suunnitelmamme.

Fire Museum oli mukava ja mielenkiintoinen kokemus. Oli hienoa nähdä kuinka vanhat varusteet ja laitteet oli säilyneet hyvässä kunnossa aina tähän päivään saakka. Museo oli rakennettu vanhaan paloasema nro. 3:seen.

Jacksonvillen Fire Museum

Museo vierailun jälkeen alkoikin mietintä, kuinka pääsemme kotiimme. Museosta oli jonkin verran matkaa Downtowniin, mutta pilvenpiirtäjät kuitenkin näkyivät museon pihaan, joten päätimme kävellä keskustaan.
Emme oikein sopineet katukuvaan "valkoinen perhe". Pääasiallisesti vastaan tuli ainostaan epämääräisen näköistä porukkaa. Kamerat, aurinkolasit ja kellot piiloon. En halua, että joku vielä haluaa ryöstää meidät. Yksi ryöstö päivässä riittää, kiitos DOLLAR! Vaikkakin olin kyllä sellaisessa mielentilassa, että olisi virhe tulla minua ryöstämään...

Noin 2 mailia käveltyämme pääsimme tutulle seudulle keskustaan, josta etsimme bussipysäkin ja hyppäsimme bussiin, joka oli taas täynnä epämääräisen näköistä porukkaa. Mutta niin vaan päästiin kuitenkin turvallisesti perille kotiimme ilman, että meidät olisi ryöstetty. Tai vietiinhän meiltä Dodge.

Arkielämän extremeä

Palaan kirjoittamaan kuinka tämä murhenäytelmä saadaan päätökseen. Virkailija muistutti vielä meitä, että autoa pitää olla huomenna hakemassa tasan klo 23:45! (WTF, mikä noutoaika tämä on???)

Vaihtoehdot huomiselle on: me joko saadaan auto tai minut pidätetään ;)