Kun laitat yhden oven kiinni, niin toinen aukeaa.

Vihdoinkin alkaa kansainvälisen vaihdon osalta olemaan hommat pulkassa. 

Paljon tähän vuoteen onkin mahtunut uusia jännittäviä asioita..:) Kielenopiskelua, palomiehen töitä jenkeissä, uusia ystäviä, radio/lehtihaastatteluja ja tietenkin tätä blogin kirjoittamista. Takana on ollut todellista tuskailua ja aivan upeita onnenhetkiä.

Epätoivon hetkellä olen ollut valmis luopumaan tämän haaveeni toteutumisesta. Onneksi vaimoni Sanna on seisonut järkkymättömänä vierelläni ja luonut uskoa tarvittaessa epätoivon syövereissä kärvistelevään mieheensä. Olen saanut Sannalta korvaamattoman tärkeää tukea ja apua, matkallani kansainväliseen henkilöstövaihtoon. 

Varmaa on, että ilman rakasta vaimoani tämä reissu olisi edelleen vain haaveissani. -Kiitos Sanna!

Vuosi on ollut ikimuistoinen, tulen varmasti vielä monta kertaa palaamaan noihin ainutlaatuisiin muistoihini.

Lupasin kirjoittaa blogiani maaliskuuhun saakka, jonka jälkeen sivut tulisi sulkeutumaan. Kävijöitä blogissani ollut kaikkiaan noin 85 000 kpl. Yllättävän paljon...Joku on jopa rekisteröitynyt lukijakseni. ) Alkuunsa ajattelin, että jos saisin edes jotain kirjoitettua jenkeistä, niin se olisi hyvä. Mutta päivityksiä onkin yllättäin kertynyt 78 kpl. Blogin kirjoittaminen on ollut välillä työlästä ja raskasta. Kuitenkin se on ollut hyvä keino kanavoida omia tuntoja ja kokemuksia muillekkin. Jälkeenpäin on ollut hauskaa lukea kirjoituksiani sen hetkisistä fiiliksistä ja tapahtumista.

On ollut todella mukava huomata, että blogini on ollut ilmeisen kiinnostava varsinkin niille lukijoille, jotka halajaa pelastusalalle. Kysymyksiä on sadellut paljon pelastajan ammatista ja tiukoista pääsyvaatimuksista pelastusopistoon. Matkan varrella olen antanut treenivinkkejä pääsykokeisiin, kannustusta sinnikkäille yrittäjille ja välillä on pitänyt myös sanoa, että pelastusalalla on muitakin hyviä ammattinimikkeitä kuin palomies. :)

"Jos palomieheksi olisi helppoa päästä, niin kaikki olisivat palomiehiä"

Keski-Suomen pelastuslaitos on huomannut myös blogini suuren suosion. Nyt olisi kuulemma surullista lopettaa hyvin alkuun päässyt Palomies Sami. Voi olla, että blogin kirjoittaminen siis saakin vielä jatkoa...

Päätöstä asiasta en ole kuitenkaan vielä tehnyt. -Mutta miksipä ei...;)

Mitä mieltä sinä olet, onko syytä jatkaa???

Pakko vielä kertoa yksi hauska juttu. Meille tulee perheen lisäystä....!

Hih Hih

....Saksalainen vaihto-oppilas tulee meille ensiviikolla ja viettää meidän perheessä ensi kesään saakka. :)

Mitä jäbä duunaa?

Mitä on pyromania?

Näin siitä kertoo Peda.net:

Pyromania on sairaus, jossa henkilöllä on pakonomainen tarve sytyttää tulipaloja. Usein sitä esintyy nuorilla miehillä, joilla on vaikeuksia ilmaista itseään. Heidän ei ole helppo tulla sosiaalisesti toimeen, sillä he eivät pysty purkamaan omia tunteitaan sanallisesti muille ihmisille. Heidän on ylipäätänsä vaikea käsitellä tunteita. Turvautumalla tuleen he kokevat itsensä voimakkaiksi ja suuriksi. Pyromania ei ole kovin yleinen sairaus. Pyromaaneja ei tule sekoittaa tuhopolttajiin, sillä vain 1% tahallisten tulipalojen sytyttäjistä on pyromaaneja.

Pyromaniasta kärsivät usein miehet. Heille on ominaista yksinäisyyden ja turvattomuuden tunne. Tulipalon sytyttäminen voi olla itsetuhon ilmaus, halu kuolla. Syitä pyromaniaan löytyy runsaasti, ja tapauskohtaisesti syyt myös vaihtelevat paljon. On myös muistettava, että mikään taustatekijä yksin ei saa ihmistä sairastumaan pyromaniaan, vaan taustalla on useita syitä.

Oletettavasti tälläinen henkilö aiheutti meille lauantaiyönä ohjelmaa palokunnassa. Roska-astioita oli sytytetty useampia pienellä alueella. En tiedä oliko tarkoitus polttaa vain roskapönttöjä, mutta lopputuloksena oli kuitenkin ilmiliekein palava kokonainen roskakatos sekä jonkun sivullisen auto.

Toivottavasti tämä henkilö löytäisi itselleen apua ja jonkin paremman harrastuksen. Tarjontaa erilaiselle viriketoiminnalle on kuitenkin reilusti Jyväskylän kokoisessa kaupungissa. :)

...Vai oliko tämä sittenkin "viattomien" pikkupoikien kolttosia?

Kesäksi kuntoon

Nyt onkin päässyt tovi vierähtämään viimeisestä blogi-päivityksestäni.

No, tässä on ollut kaikenlaista kiirusta... Työvuorot tuntuu menevän vauhdilla erilaisten harjoitusten ja kuntotestauksien merkeissä. Alkuvuoden työvuorot täyttyy aina pakollisista FireFit-testauksista.
Testeihin kuuluu; lihaskunto, polkupyöräergo ja Oulun malli. Vielä toistaiseksi näyttää siltä, että minut kelpuutetaan näiden sankari-pelastajien joukkoon. :)

Amerikasta tuomani ylimääräiset painokilotkin alkaa pikkuhiljaa sulamaan kupeistani.
Pakko sanoa, että tiukassa on ollut näiden liikakilojen pois saaminen. Eikä vieläkään vartaloni kyllä muistuta kovinkaan virtaviivaista uimaria. Mutta eikös hyljekin ole hyvä uimari.
Kesäksi kuntoon!

Nälkäinen pelastaja

Ruokailuni palokunnassa on muuttunut aikalailla viimeaikoina. Suklaakakut ja donitsit on saaneet luvan väistyä ja tilalle on tullut aina raikasta Ehrmannia ja porkkanoita.
PapaJohnin maukkaat pitsat on vaihtuneet maukkaaseen ja helppoon Thai cupeen.
Meikäläinen omistaa sellaisen kropan johon tarttuu painoa todella helposti Onneksi Floridan-keikka ei kestänyt tuon pidempään, olisin nimittäin varmasti turvonnut kuin pullataikina ajan saatossa.

Voimakuutio

Tänään järjestin meidän H.A.R.R.T köysipelastaja-ryhmälle harjoituksen luonnonkallioilla. Tarkoituksemme oli pelastaa potilas kalliolta alas koripaaritekniikoita käyttäen. Harjoitus sujui mutkitta ja kukaan ei pudonnut liukkaalta ja korkealta kalliolta. Voimme porukalla todeta, että treenaaminen kannattaa. Päivä oli onnistunut ja kelikin suosi meitä.

 Harjoituksen jälkeinen huolto ja varusteiden kuivattelu ottaa oman aikansa.

En halua valittaa mutta...

Tämä kirjoittamisen aloitus on joka kerta yhtä vaikeaa. Olen kuitenkin saanut raapusteltua kaikkiaan 74 päivitystä. Välillä jutut syntyvät helposti itselle ajankohtaisista aiheista ja välillä se on kuin tervanjuontia. Kadehdin -Putouksen Jäbä Leissoniä joka on aina "luovissa tiloissa".

Paluu arkeen kotimaassa on sujunut monenlaisissa mielentiloissa. Alkuun kaikki oli niin mukavaa ja tuttua, eikä pimeydelläkään ollut kovinkaan suurta merkitystä vireyteen. Nyt kun alkaa kohta tulemaan kuukausi täyteen suomessa, niin fiilikset on vähän muuttuneet... pimeys,kylmyys,pimeys,kylmyys!!!

Ei ole reilua, että me suomessa joudumme kärsimään kohtuuttomasti tästä kaikesta. Täällä joutuu toppaamaan itsensä ja lapset ulos lähtiessä niin, että just nenänpää näkyy ja jopa liikkuminen on ajoittain vaikeaa. Mitä järkeä tässä on? Varaisiko menoliput Miamiin...
Nyt ymmärrän täysin ihmisiä jotka karistavat suomen kylmyyden ja muuttavat jonnekin missä ei pakkanen pauku.



Jacksonville Beach

Toinen asia mikä raastaa on: HINNAT! Mikä täällä on pielessä? Miksi kaikki hinnat on moninkertaiset verrattuna yhdysvaltoihin.

Uutisissa kerrottiin eilen Verohallinnon tehneen positiivisen tuloksen viime vuonna n. 3 Mrd euroa. Heh Heh! Onhan se hyvä, että suomessa on jokin ala vielä, joka tekee positiivisen tuloksen. Olisikohan tässä seuraava suomen vientituote?

Maksan "mielelläni" esim. polttoaine tankillisesta 110e. Koska kun näin kannan korteni kekoon ja pelastan maailman ilmastonlämpiämiseltä ;). Näinhän tekevät muutkin ihmiset ympäri maailmaa, vai tekeekö? Vastaavan auton tankkaaminen maksoi Floridassa n. 50 USD. Me suomalaiset ollaan niin hyviä ja esimerkillisiä kaikessa. Sekin on hienoa, että me säännöstellään myös meidän rajua sähkön kulutusta tähtitieteellisen korkeilla hinnoilla. Toivottavasti myös kiinalaista omatuntoa kolkuttaa jos sattuu unohtumaan televisioon herätevirta päälle päiväksi.


Amerikkainen eco-auto


No eiköhän tämä rutkutus riitä nyt riitä. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Yhdysvalloissa sankari, mitä suomessa?

Paluu ankaraan suomen talveen on tapahtunut pehmeästi.

3 kuukauden vierailu Floridassa on nyt takana. Ja nyt tuntuu kuin en olisi poissa ollutkaan. Kaikki on ennallaan kotisuomessa ja hyvä niin. :) Haravoimatta jääneet lehdet kotipihassa muistuttaa edelleen viime syksystä ja sen kiireistä.
Aikaerosta toipuminen alkaa olemaan voitettu ja öitä ei tarvitse enää kukkua. Pakko todeta, että koville otti. Reilun viikon ajan nukuin paria tuntia yössä. Syitä alituiseen heräämiseen oli useita, jos itseä väsytti, niin lapsia ei, ja toisin päin. Tai jos kaikki nukkui hyvin, niin itse kiemurtelin tuskaisen närästyksen takia! -Isi miksi olet niin väsyneen näköinen?, Pojan kysymää.

Töihin paluu sujui mukavasti, vaikkakin kunnon yöunet olivat vielä tilauksessa. Mikään ei ole muuttunut myöskään Seppälässä. Ensimmäinen työvuoro oli poikkeuksellinen. Aloitin päivän Keskisuomalaisen toimittajan haastattelussa ja pääsin poseeraamaan lehtikuvaajan ohjeiden mukaisesti. Lisäksi iltapäivällä oli vielä Helsingin Sanomien toimittaja paloaseman ovenkahvassa. Haastattelut meni mukavasti ja lehtijutut oli mielestäni hyvät. Aina täytyy olla tarkkana kaikessa sanomisissaan, ettei tule väärin ymmärretyksi. On ihan turha yrittää  jälkeen päin oikoa painettua sanaa. Onneksi seuraavana päivänä tulee aina uusi lehti. :)

Kuulin myös tänään radio Suomipopissa kuinka Jaajo, Anni ja  Juha Perälä mainitsi ohi mennen minun kritisoineen Hesarissa -Ettei kukaan palomies jää toimintakykyisenä 65-vuotiaana eläkkeelle.
Heh heh! Tuota kommenttia en halua lähteä oikomaan, koska se on totta. Vaikuttamaan en tuohon asiaan pysty. Mutta toivottavasti viesti yksittäiseltä palosotilaalta kantautuu kaikkien niiden ihmisten korviin, jotka asiaa työkseen jossain päin miettii.

Töissä tämä kevät tulee sujumaan valmistautumalla huhtikuussa järjestettävään H.A.R.R.T-III, köysipelastaja koulutukseen. Tulen käyttämään niin paljon aikaa kuin on mahdollista köysitreeneihin. Narutemppuja pitää treenata myös vapaalla ollessaan. Näin varmistun siitä, että läpäisen omalta osaltani High Adventuren vaativan koulutuksen. 10 pelastajaa Keski-Suomesta tulee osallistumaan koulutukseen. koulutuksen viimeinen osa kestää kaikkiaan 5 päivää.

Köysipelastusta Jacksonvillessä

Back to Finland

Nyt elämä Ameriikassa on taakse jäänyttä elämää, jota voin muistella hymyssä suin :)

New York

Kotiovemme Suomessa aukesi meille lauantaina. On pakko myöntää, että oli kiva palata takaisin omaan kotiin pitkän ja uuvuttavan matkustamisen jälkeen. Itselläni oli naivi ajatus paluu lennostamme. Ajattelin, että nukkuisimme porukalla koko lennon... Itse en nukkunut silmäystäkään ja lapset nukahti 20 min ennen Helsinki-Vantaata. Joten se siitä mukavasta ja rennosta tavasta matkustaa. Soppa oli valmis kun aloimme herättelemään juuri nukahtaneita pikku-matkalaisia :)

Onneksemme Keski-Suomen pelastuslaitoksen auto ja kuljettaja oli meitä vastassa kentällä.
Matkatavaraa kertyi 3 kuukauden aikana mukavasti ja miehistökuljetusauto oli täynnä meidän laukkuja.

Be yourself everyone else is already taken

Nyt se on sitten loppunut. Viimeinen työvuoroni Jacksonvillessä sujui sekavin mielin.
Toisaalta tunsin oloni helpottuneeksi ja toisaalta taas minulla oli jo ikävä tuota asemaa ja brothereita :) Aikansa kutakin, niin kait se vaan on ajateltava.

JFRD Station 21 B-shift

Kokemukseni kansainvälisestä henkilöstövaihdosta on ollut loistava! Tämä kolme kuukautta on antanut minulle ja koko perheelleni valtavasti. Olemme saaneet monia uusia ystäviä, joita tulemme varmasti tapaamaan uudelleen. Ammatillisesti olen saanut paljon ajeteltavaa...minulla on paljon veljiä joista en aiemmin tiennytkään ;) Uskon, että suurin ikävä jää juurikin tuota "B-shift:ä"
En ole koskaan tuntenut töissä ollessani tuollaista yhteen kuuluvuutta, joka täällä vallitsee.

Viimeiseen työvuoroon lähtiessä fiilikset olivat melkeimpä samanlaiset kuin olisin mennyt ensimmäiseen vuoroon. Työvuoro sujui mukavasti ilman suurempia hälytyksiä. Pahaksi onnekseni kamerani sanoi sopimuksensa irti ja tämän minulle tärkeän päivän ikuistaminen jäi pelkästään puhelimeni kameran varaan :(

Työvuoro oli hankkinut minulle lahjan jota arvostan suuresti. Sain Hazmat-teamin (punaisen) kypärän. Olin todella otettu tästä arvokkaasta lahjasta. Minut on kelpuutettu tuohon arvostettuun HAZMAT-TEAMIIN!
Se on sellainen saavutus jota harva suomalainen palomies pääsee kokemaan. Perheeni oli myös kutsuttu vierailemaan asemalle ja tietenkin syömään kakkua. Täällä olen oppinut kuinka voi valmistaa iltapalaksi suklaakakkua usealla eri tavoin:)

 Minulla on ollut todella mukava ja ystävällinen ohjaaja työvuorossa ja ehkä joku päivä "Beaver" saapuu tutustumaan myös Keski-Suomen pelastuslaitokseen. Kovasti ainakin suunniteltiin vierailua. :)
Jäähyväisten jättäminen on aina epämiellyttävää. Pala kurkussa, sanat häviää, haluaa vain puristaa lujempaa...Äijämäisillä sanoilla ja eleillä päästään kuitenkin takaisin mukavuus-alueelle. :)
Asemalla on ollut perinne, että tärkeät vieraat ovat saaneet jättää tervehdyksensä ruokapöydän tuolin pohjaan. Noita terveisiä olen lukenut monen monta kertaa täällä ollessani ja olen miettinyt mitä itse kirjoittaisin jos saisin mahdollisuuden.

Mahdollisuuden sain ja näin siellä nyt lukee, "minun" tuolin pohjassa.

Thanks brothers of the time that I got to spend with you (10-6-13 - 12-22-13).
Now I know a little what means brotherhood.
I have had a great time here.

I never forget you!

Fireman from Finland

Sami

Aamulla kotiin kävellessäni kelailin mielessäni täällä työvuorossa tapahtuneita asioita. Monen monta naurua on naurettu. Ja monta vitsiä on mennyt myös minulta ohi. Keikkoja on ollut runsaasti ja ihmisiä on saanut auttaa erilaisissa tilanteissa. Olen saanut osallistua useaan eri täydennyskoulutukseen. Mielenkiintoisin koulutus ehkä oli Usar-team rope rescue training.
Hyväntekeväisyyttä on tullut tehtyä useita kertoja :) Viimeisimpänä tempauksena olimme koko työvuoro jakamassa jäätelöä lastensairaalassa pienille potilaille.

Kaikesta näistä näistä asioista kasvaa sellainen kokemus, jota täytynee varmasti sulatella jonkin vielä jonkin aikaa :)

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille.

Terveisiä New Yorkista :)